En olisi halunnutkaan geelikynsiä

En omista täydellisesti istuvaa valkoista kauluspaitaa tai mustia perusavokkaita. Minulla ei ole enää tummansinisiä luottofarkkuja käytössäni eikä vaatekaapissani ole oikeaa pikkumustaa. Siis sellaista, joka sopisi tapahtumaan kuin tapahtumaan. Mustan nahkatakin ostin viime vuoden lopulla ja musta bleiserikin minulta löytyy. Vaatekaapin klassikot ovat siis vähän hukassa, mutta takkiosastolla menee hyvin. Alku kai sekin? Keväässä on parasta se, kun ei tarvitse topata itseään enää lumiukoksi. Istuskelen puistoissa yleensä tukka likaisena, silmäpussit roikkuen ja mieheltä lainattu toppatakki päällä lötköttäen. Välillä jaksan panostaa, mutta yleensä muistutan suohirviötä. Nyt, kun aurinko ilahduttaa jälleen läsnäolollaan, jaksan minäkin taas näyttää ihan ihmiseltä.

takki – Ted Baker

trikoot – Nike

aurinkolasit – Dolce & Gabbana (saatu)

kengät – Nike

Olin pyytänyt tänään ystäväni lastenhoitoavuksi, jotta pääsisin ottamaan uudet geelikynnet. Niiden alla omatkin kynnet kasvavat kivasti, ja vahvat kynnet ovat myös apuna arjessa, kun ne eivät katkeile ja murru kodin huoltotöitä tehdessä toisin kuin omat kynteni. Jos teidänkin asunnossanne on sellainen vanhanaikainen, kaksiosainen ulko-ovi, jonka avaamiseksi täytyy oven sivusta saada loksautettua kaksi vipua pois paikoiltaan, tiedätte ehkä, mistä puhun, kun viittaan kaksinkerroin taipuviin kynsiin. Geelikynsisuunnitelmani oli loistava, mutta meni valitettavasti metsään. Olin maksanut käyntini etukäteen ja saanut varmistuksen ajastani, mutta saavuttuani hoitolaan kukaan ei löytänyt varaustani eikä vapaita aikoja ollut tarjolla samalle päivälle. Kyllä harmitti! Häntä koipien välissä pyytelin Jonnalta anteeksi, että vaivasin häntä turhaan. Onneksi ystävien kanssa voi nähdä ilman sen kummempaa pointtiakin. Jos olisin palkannut hoitajan vaikka MLL:n kautta, olisi voinut ärsyttää ihan kunnolla. Jäin ilman huollettuja kynsiä, mutta sain muutamat asukuvat blogiin.

Tämä otsis oli kyllä maailman huonoin idea, jos ajattelee luonnonvoimia. Kaupungilla kävellessä tunnen, kuinka otsatukkaa sojottaa milloin mihinkin suuntaan, kun vähänkään tuulee. En vaan tajua, miten sen saa muka pysymään kauniisti. Onneksi muuten oli naama ihan hyvässä kunnossa. Pitkästä aikaa kasvoillani on muutakin meikkiä kuin meikkivoidetta, ripsiväriä ja kulmaväriä. Eilen kirjoitin siitä, kuinka pukeutumalla pinkkiin, voi korvata sen, että maalaisi huulensa pinkeiksi. Tänään toteutin tätä ajatusta päinvastaisesti punaamalla huuleni, kun en löytänyt vaatekaapistani mitään kivaa pinkkiä ylleni. Käyhän se kai näinkin. ;)