Mekko täynnä toivoa
Pakko jaaritella vielä hetki, kun päässä on niin paljon ajatuksia. Sitten voi lopettaa turhien asioiden vatvomisen, kun kaikki vatvottava on purettu ulos. Jos siis blogiliibalaaba tökkii, katsele toki vaan kiva kuvat rantamökiltä. Nyt asiaan.
Moni teistä on kysellyt, mitä tälle blogille on tapahtumassa. Kaikille on varmasti selvää, mitä on tapahtunut, mutta tulevaisuus on epäselvä. En aio palata yksityiskohtaisiin postauksiin elämästäni enää, kun elämääni kuuluu muitakin kuin vain minä itse. En aio lopettaa elämästäni kirjoittamista, vaikka en asukaan enää yksin. Se vaaka, jonka kupeissa ovat yksityisyys ja julkisuus, heiluu vielä elämänmuutosten jäljiltä, mutta hiljalleen se on asettumassa kohdilleen. Muutokset synnyttävät muutoksia. Olen koettanut taistella niitä vastaan ja palata entiseen, mutta tajusin, että oikeastaan minun pitäisi muuttua lisää eli pyrkiä aivan toiseen suuntaan kuin minne koetin palata.
Sanotaan sitten suoraan. Olen äärimmäisen kyllästynyt kaikenlaiseen selostamiseen, listaamiseen ja ynnäämiseen. Tässä asukuvia, joiden alla on selostus siitä, miksi tällaiset vaatteet ylleni puin ja mistä näitä vaatteita voi ostaa. Tässä taas lista siitä, mitä olen viikon aikana syönyt. Tässä vielä ynnäystä siitä, miksi treeni yhtäkkiä kulkee tai miksi se ei enää kulje. Raportointi rasittaa ja saa minut välillä inhoamaan tätä rutinoitunutta blogikulttuuria. Ehkä kiivas reaktioni johtuu siitä, että olen tehnyt tätä niin kauan. Luulen kuitenkin sen syntyneen enemmänkin siitä, että tahtoisin pyristellä pois blogimuotista, johon suunnilleen kahdeksan vuotta sitten asetuin asumaan, mutta se ei ole helppoa. Se ei ole yhtään helppoa.
Viime aikoina jo se, että muutama bloggaaja on vaihtanut blogin etusivunsa sellaiseksi, ettei postauksia voikaan selata virtana, vaan ne pitää klikata erikseen auki, on synnyttänyt lähes sodan bloggaajien ja lukijoiden välille, kun on nostettu esiin kysymyksiä siitä, onko bloggaaja asiakaspalvelija vaiko ei. Tai siis että onko tärkeämpää, että blogi miellyttää bloggaajia vai heitä, jotka blogia lukevat. Arvatkaapa, miltä tuntuu suunnitella massiivista blogiuudistusta, kun jo tuollainen pieni muutos saa blogimaailmassa murskavastaanoton? Minun uudistukseni kun olisivat vielä himpun verran radikaalimpia.
Jätän siis ajatukset muhimaan ja keskityn hetkeksi johonkin arkipäiväiseen ja mukavaan. Lupasin kertoa äitienpäiväkuvien mekosta enemmän teille, joten kevennän tätä avautumistani pitämällä lupaukseni. Globe Hope antoi minun valita valikoimistaan vaatteen, josta pidin eniten. Minä pidän Sofia-mekosta ja paljon pidänkin. Pidän myös tästä merkistä, jonka pressitilaisuuksiin en ole melkeinpä koskaan ehtinyt, mutta jonka nettikaupassa sain kulumaan aikaa. Globe Hope valmistaa kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista ekologisia ja tyylikkäitä tuotteita. Mallistoja ilmestyy kaksi vuodessa, ja verkkokauppa toimittaa tuotteet sinnekin, missä ei vielä jälleenmyyntiä ole.
Olisitteko arvanneet, että mekkoni on tehty neuvostoliittolaisesta patjakankaasta ja Saksan armeijan pesusäkistä? Toisen romu on toisen aarre, ja aina on toivoa. Niin blogeilla kuin ylijäämämateriaaleillakin. :)
(Hai-saapaat saatu)
Liena
Ymmärrän blogin tyylin muuttumisen, ihminenkin kun muuttuu, ja muutos on usein tärkeää. Jos uusi suunta ei miellytä, lopetan blogin lukemisen ja etsin blogilistoilleni jotain muuta luettavaa. Olen varmaan lukijana sellainen mitä suurin osa blogien lukijoista: en juuri kommentoi, luen bloglovinin kautta ne tietyt blogit päivittäin samalla kun kauhon naamaani aamiaista, lounasta tai iltapalaa.
Arvostan blogeissa helppoutta. Helppoutta on se, kuin sivua voin vaan skrollata alas. Jätän blogin lukematta silloin, kun se on tyyliltään sitä että jokainen postaus on pakko klikata erikseen auki, joka on harmi silloin kun kyseessä olisi mielenkiintoinen blogi. Suurin osa bloggaajista toivoo lukijoita, ja vaikken mieltäisi bloggaajaa asiakaspalvelijaksi (tosin jos blogi on ihmisen päätyö, niin jossain suhteessa lukijoiden toiveisiin on vastattava silloin kun se ei vaikuta bloggaan minuuteen joka blogissa pitää näkyä) niin niinkin pieni palvelus lukijoita kohtaan kuin blogin pitäminen helppolukuisena ei ole mielestäni liikaa vaadittu.
Iina M.
Tiedätkö, tuollaiseksi sen “lukijamassan” usein oletankin. Helppoja asioita etsiväksi. Tässä on se paha, että Instagramn on juuri nopeutensa vuoksi syrjäyttänyt blogeja ja huomaan, ett sinne kommentoidaankin enemmän, kun yksi kuva tiivistää kaiken eikä tarvitse lukea kilometritolkulla tekstiä tietääkseen, mistä on kyse.
Eli kun voisi muokata blogiakin hieman nopeammaksi, mutta ei liikaa, koska se teksti on kuitenkin bloggaamisessa (ainakin minulle) tärkeää. Kiitos siis kommentistasi. :)
anso
Aivan äärettömän kauniita kuvia! Keväisen eteerinen, henkeäsalpaavan taianomainen tunnelma!
Iina M.
Taistelin näistä kuvista miehen kanssa, kun omiin silmiini ne olivat vihreitä ja outoja, mutta nyt vähän ajan jälkeen tykkäänkin tuosta sävystä. Ai, miten niin lämpiän hitaasti? :D
alaa
Heippa Iina!
Jostain syystä tänä aamuna herätessäni mietiskelin vähän samankaltaisia teemoja kuin joista nyt itse kirjoitit: Muutoksista ja muuttumisesta ja mieleeni tulit juuri myös sinä ja kaksi blogiasi. En tiedä muistatko vielä kommenttini, mutta olen se tyyppi joka muutamia vuosia sitten kertoi ajaneensa kanssasi varmaankin peräkkäisillä muuttoautoilla Jyväskylästä Helsinkiin. Silloin mentiin yhdessä kohti uusia tuulia, uutta jännittävää kaupunkia ja kaikkia lukemattomia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Nyt vuosia myöhemmin ollaan kasvettu, muututtu ja totuttu tähän kaupunkiinkin niin, että ei se enää niin jännittävältä tunnu. Mielessä kutkuttelee ajatus maalle muuttamisesta ja aikuisempaan elämänmalliin siirtymisestä, perheestä ja kasvimaan ruopsuttelusta keväällä. Rakkaiden kanssa vietetyistä koti-illoista ja kodin tekemisestä.
Yritän kai sanoa, että sitä myötä kun sinä olet kasvanut ja muuttunut, niin niin olemme me lukijatkin. Me ollaan kanssasi samanikäisiä ja meitä kiinnostaa samat asiat kuin sinua. Tuolloin Helsinkiin muutettuamme (hassua kirjoittaa me -muodssa, mutta kirjoitanpa kuitenkin) minua kiinnosti lukea juttujasi Kaivarin kanuunan löydöistä, ravintoloista ja tapahtumista, sekä siitä miten pukeudut, sillä sen kaltaiset asiat olivat myös omassa elämässä tärkeitä. Vaikka itselläni ei vielä lapsia olekaan, niin kovasti niistä haaveilen ja sen vuoksi luenkin nyt mielelläni elämästäsi vauva-arjen keskellä, sisustuskriiseilystä ja maalaishaaveista. Paljon mieluummin kuin päivän asuista ja ravintolailloista.
Perhearki on nyt sinun elämääsi, anna sen näkyä ja ota se mukaan blogiisi jos sille tuntuu. Entisen tyyliseen MouMou-blogiin tuskin on paluuta, enkä usko kovinkaan monen meistä lukijoistakaan sitä enää sinulta odottavan. Jos sitä mietit, niin yhdistä blogisi tai hautaa toinen (MouMou?), tukena ollaan ja ymmärrystä päätökselle riittää. Edelleen blogisi, ne kumpainenkin, ovat minulle kaikkein rakkaimpia ja jatkan mielelläni kanssasi aikuisuuten kasvamista, kuului siihen sitten asukuvia, kakkavaippoja tai vaikkapa kolesteroliarvojen mittailuja!
Sivuhuomiona sanon, että mekko on upea ja se sopii sinulle täydellisesti!
Ihanaa kevättä sinulle, täällä ollaan taustajoukoissa, vaikka en usein tänne kirjoitakkaan. :)
Iina M.
Hei, ihana kuulla sinusta! Tuo yhdistämisajatus on tässä muhinut juurikin, sillä se helpottaisi monella tavalla bloggamista. Pitäisi vaan jotenkin kehittää suodatin, jolla saisi erotettua vauvajutut omakseen ja rajattua ne pois tai rajattua esille pelkästään ne. Kiitos viisaasta kommentista. Teki hyvää kuulla, että sieltä löytyy ihmisiä, jotka ovat “kasvaneet mukanani”. Joskus tuntuu, että ruudun toisella puolella vaaditaan samaa sisältöä kuin kahdeksan(!) vuotta sitten eikä siinä ole tosiaan mahdollisuutta palata.
Toivottavasti muutto toi sinun elämääsi kaikkea ihanaa yhtä paljon kuin minulle! :)
Noora
Niin ihanat kuvat ja teksti! Mä niin tajuan sua!
Iina M.
Ihana, kun joku. <3
nasu86
Olen samoilla linjoilla Alaa kommentoijan kanssa. ja jos pitää blogista ei voi olla iso kynnys klikkailla postauksia auki erikseen. se ei ole todellakaan syy lopettaa lukemista!
niin kuin olen moneen kertaan ennenkin sanonut , olen seurannut sinun blogejasi vuosia eikä niiden muuttuminen sinun muuttuessa ole todellakaan vähentänyt kiinnostusta tai lukemista. uusia blogeja tulee kuin sieniä sateella mutta vanhoissa hyvissä on vara parempi :) <3 sinun blogisi on vissiin ainoa jonka seuraamista en ole koskaan lopettanut hetkeksikään. muutaman muun kanssa on käynyt niin että olen pitänyt taukoa ja jatkanut uudelleen. joten teet niin tai näin kyllä vakkari lukijat pysyy matkassa mukana sanon minä :)
Iina M.
Se on kyllä totta! Ja sama juttu täällä kyllä, että joidenkin kanssa pitää taukoa ja jatkaa sitten, kun/jos elämäntilanteet ovat taas suunnilleen samat. :)
Lotta
Ymmärrän hyvin, sillä vuosia blogeja lukeneena minustakin tuntuu, että niitä on nykyään välillä vaikea erottaa toisistaan, kun kaikissa on jos ei samat niin hyvin samanlaiset jutut keskenään, ja vuodenajasta riippuen samat teemat toistuvat vuodesta toiseen. Siksi harvoin lisään enää uusia blogeja lukulistalleni. Luen molempia blogejasi ja yhdistäminen voisi olla fiksua, sillä nyt vauvan kasvaessa on tuolla toisessa ollut entistä useammin juttuja, jotka kävisivät hyvin tännekin. Odotan mielenkiinnolla, mitä olet suunnitellut.
Mitä helppolukuisuuteen tulee, en pidä postausten klikkaamista auki mahdottomana, vaikka yhtenäinen jana onkin kivempi, sillä esim. bloggerin mobiilialusta toimii oletuksena niin. Yhtä aiemmin seuraamaani blogia olen sen sijaan lakannut sivu-uudistuksen jälkeen lukemasta, koska seuraaminen kävi mahdottomaksi. Etusivulle jäi nimittäin postauksista pelkästään kuva ja otsikko ja ne oli jaettu kategorioihin, eikä mistään näkynyt, mikä on uusin. Joissain kategorioissa saattoi uusin kirjoitus olla vuoden takaa, ja uusimman postauksen löytäminen edellytti jokaisen kategorian avaamista erikseen. Jonkin aikaa yritin, kunnes kyllästyin ja luovutin. Valtaosa lukijoista kuitenkin lukee päivittäin, ja ainakaan minua ei postausten kategorisointi juuri kiinnosta, haluan vain pystyä helposti lukemaan ne, mitä en ole vielä lukenut.
Iina M.
Juuri tuota täällä tukkoisessa päässäni pyörittelenkin, kun osa jutuista on niin neutraalia, etten enää tiedä, minne niitä postaisi. :)
Cherrymarja
Yhdistäminen kuulostaa ihan järkevältä ajatukselta, samoin tuo suodatus lapsiasiat – ei-lapsiasiat, jos sen saa teknisesti toteutettua. Ainakin tulisi mieleen ihan normi tägäys, ja sivupalkkiin linkit (jos haluat vain lapsijutut klikkaa tästä ja toisinpäin) vai olisiko kökköä? Hmm, en tiedä..
Olen samaa mieltä kuin aiemmin kommentoinut, että kyllä me lukijatkin olemme muuttuneet. Minullakaan ei ole lapsia mutta kiinnostaa silti enemmän juttusi vaikka äitiyden ja työn yhdistämisestä kuin uuden shampoon testailusta.
Keksit varmasti tuolla blogikokemuksellasi hyvän ratkaisun :) Ja aina sitä muutosvastarintaa tulee. Minun mielipiteeni on, että keskity ennemmin laatuun kuin määrään :)
Iina M.
Ainakin yritän kovasti keksiä. Täytynee tehdä suunnitelmaa ja ahdistella Bellan tekniikkapuolta siitä, mikä on mahdollista. Koska jotakin tälle visuaaliselle ilmeelle ja yleiselle “kökköydelle” on PAKKO tehdä! :)
Lenni
Pakko kommentoida, että tee juuri niinkuin susta itsestä tuntuu! Onko sillä loppuenlopuks väliä kuinka moni sitä blogia muutosten jälkeen lukee (?) – varmasti löytyy niitä jotka jää sun matkaan ja varmasti uudella bloggaustyylillä saat uusiakin lukijoita. Tärkeintä kuitenki on se että sulla itsellä on hyvä olla ja hyvä kirjotella, se kyllä näkyy blogissakin. Hyvää kevään jatkoa! :)
Iina M.
Harmi vaan, kun on aina niitä tylsiä asioita, jotka tulevat tielle. Ulkoasussa portaali rajoittaa, tiettyjä uudistuksia ei ehdi tehdä, vaikka tahtoisi ja osa sisällöstä on jumissa ihan väärässä paikassa. Tilanne taitaa vaatia kunnon analyysiä ja sotasuunnitelmaa. :)
Lenni
Tsemppiä mietintään! :)
Iina M.
Kiitos, sitä tarvitaan! :)
Minäpöö
En ees muista kuinka kauan oon blogiasi lukenut mutta aion ainakin pysyä kelkassa vaikka tulisikin radikaaleja uudistuksia :) Tapasi käsitellä asioita realistisesti ja se että ikävistäkin asioista voi kirjoittaa on huippu juttu ja sen tyylin toivon että pidät. Niinkuin jou tossa sanoi, uudistuksen/yhdistämisen myötä varmaan menetätä lukijoita mutta saat varmasti uusiakin. Muutos on aina hyvä, vaikka se pelottaisikin :) Hyvää kevättä Iina<3
Iina M.
Niin se kyllä on. Eli muutosta suunnittelemaan innolla. Ihanaa viikonloppua! :)
Titu
Kauniita kuvia! Itse ainakin pysyn lukijana vaikka suuriakin muutoksia tulisi :)
Iina M.
Ihana kuulla. Ja mä olen niin höntti, että postailisin onnessani, vaikkei kukaan lukisikaan! :D