Päivän rakkausärsytykset
- Kun kuuntelee kymmenen torkutusta aamulla ja herää itse viimein kysymään, miksi toisella on edes herätys päällä vain saadakseen vastaukseksi jotakin tasoa: “Huvikseen?”
- Kun tuo itselleen Jelly Beans -karkkien erikoismakuja Lontoosta, saa poikaystävältä asiattomat “sä syöt liikaa sokeria” -valitukset, heittää vihaisena karkit nurkkaan ja herää keskellä yötä siihen, että tyyppi itse rapistelee SINUN karkkejasi salaa keittiössä masuunsa.
- Kun toinen tekee kaikkea, mitä ei tahdo sinun tekevän, mutta jotenkin se ei ole yhtään epätasa-arvoista, vaan täysin oikeutettua.
- Kun ystävät ympärillä menevät yhtäkkiä kertarysäyksellä naimisiin, mutta itse on kiintynyt kevyisiin poikaystävä-/tyttöystävä-titteleihin.
- Kun tekisi mieli halia, mutta aikataulut menevät ristiin eikä yhteistä aikaa oikein osu millään eteen.
- Kun yrittää nukkua yhdessä ja vieressä kääntyilee “en osaa nukahtaa, ellei TV ole päällä” -kategoriaan lukeutuva ihminen. Hiljainen ääni vielä menisi, mutta suljettujenkin silmäluomien läpi vilkkuvat valot raastavat hermoja.
Ystävänpäivä, jonka vietin Norppa-eläimen seurassa Lontoossa, hujahti ohitse aika vauhdilla. Suomessa en sitä oikein ehtinyt etukäteen juhlia, vaikka tarvittavaa rekvisiittaa olisikin ollut tarjolla. Nyt jälkikäteen en taas ehkä osaa luoda oikeaa tunnelmaa, vaikka jonkinlainen treffi-ilta olisikin kiva järjestää. Siksi kirjoittelin hieman ystävänpäivään liittyviä tunnelmia parisuhdekannalta ylös. Yllättäen nuo ajatukseni keskittyvät vahvasti siihen, mikä on viime aikoina ärsyttänyt. Aivan kuten pienenä, kun vanhemmat olivat matkalla ja se kamala ikävä purkautui eteisessä kotiinpalun hetkellä itkuna eikä suinkaan isona halauksena. Lapset ovat outoja, sanokaa minun sanoneen.
Pahinta ja samalla tietysti parasta on kuitenkin se, kun itse kärttyisänä huonosti nukutun yön jälkeen yrität haastaa turhaa riitaa nälvimällä ja kitisemällä eikä toinen reagoikaan normaaliin tapaan hermostumalla, vaan halaa pitkään ja hellästi. Aivan liian hämmentävää. Kai tässä kasvetaan kohti aikuisuutta vähän väkisinkin. ♥
(kuvat työpaikalta)
Lottie
!!! Mä omistan kanssa tollasen avokin, joka ei osaa nukahtaa ilman tv:tä/läppäriä. Sit kun ite oon sellanen, että herään pienimpäänkin ääneen tai valoon, niin yhdessä nukkuminen on suunnilleen mahdotonta. Ärsyttävää!
MouMou
Jos tämän dilemman ratkaisuun on hyviä ehdotuksia (TV ei kuulemma lähde eikä mieskään :D), niin niitä otetaan vastaan. Unimaskit ja korvatulpat on jo testattu, niiden kanssa en herännyt herätyskellooni! :D
Lotta
Sulle pelkkä unimaski ja sille kuulokkeet?
MouMou
Oijoi, ei huono! (Ei tule onneksi tyhmä olo, etten itse tajunnut tätä…) :D
Noora
NORPPA-ELÄIN. :DD Thanks. Nimitys, jonka ei tarvitse jäädä elämään.
MouMou
Mulla ois pari pahempaakin? ;) <3
Lotta
Mulla taas on vaikeuksia nukahtaa, jos käydään yhtä aikaa nukkumaan. Ei siksi, että mies kääntyilisi tai kuorsaisi tai tekisi mitään muutakaan, vaan siksi, että se on niin kummallista, että se on siinä. Olemme siis asuneet yhdessä jo reilut kuusi vuotta, mutta normaalisti tuo toinen puolisko tulee nukkumaan pari kolme tuntia myöhemmin kuin minä, joten olen tottunut nukahtamaan yksin. Käymme yhtä aikaa nukkumaan ehkä keskimäärin kerran kuussa, ja kun se tuossa alkuvuodesta yritti kohentaa elintapojaan käymällä ajoissa nukkumaan, en osannut oikein suhtautua asiaan. En tykkää, jos se ei ole kotona, koska silloin herkästi kuuntelen kaikkia mahdollisia asunnosta tai naapurista kuuluvia ääniä, mutta ei sen yhtä aikaa tarvitse tulla nukkumaan :D
MouMou
Apua, en kestä! Tää on kyllä ehkä omalaatuisin häiriötekijä ikinä. :) <3
hannamaria
TV:tä ja läppäriä vielä hitusen ärsyttävämpi on puhelin. Sitä kun se toinen rupeaa silloin näpräämään kun olette menossa nukkumaan ja vielä kääntää selkänsä “että laturin johto ylttää” niin ai jumaliste. Siinä sitten ärsyynnyt, et nukahda ja kun toinen on alkamassa nukkumaan niin itseä ei väsytä sitten ollenkaan enää -.- Murh.
Ja ystävänpäivät on kaivettu jostain syvältä, oli poikkista tai ei :D
hannamaria
http://www.hannamariav.com
MouMou
Tuo myös! Ja läppärin naputtelu. Tai oikeastaan mikä tahansa aktiviteetti, kun joku yrittää nukkua. Aargh! :D
Mirene
Minä taas olen kärsinyt vuosia uni- ja nukahtamisvaikeuksista (myös aiemmassa suhteessani), mutta nykyään mitään ongelmaa ei ole niin kauan, kun avopuoliso on vain vieressä nukkumaan mennessä. Ressukka siis oikeasti joutuu tulemaan noin puoleksi tunniksi sänkyyn läppärin tai kännykän kanssa (odottaa siis, että nukahdan kunnolla), vaikka nouseekin yleensä sen jälkeen vielä pariksi tunniksi koneelle :D Ärsyttävämpää on se, kun joutuu yöllä tappelemaan vanhemman kissan kanssa tyynystä ja heräämään aamulla nuoremman leikkimiseen..
MouMou
Voi kissat! Meillä herättiin aikanaan siihen, että katti jyrsi varpaita, jos ei muuten saanut ihmisiä hereille. Niitä aikoja on kyllä ikäväkin. <3
millamainen
Oi voi, niin moneen voin samaistua! :D Mut täytyy myöntää, et mä oon se, joka haluaa telkkarin olevan päällä. Mun miestäni se ei onneks haittaa… Hän nukahtais vaikka päällä seisoen :D
MouMou
Ah, onni on helppo nukahtaja kumppanina! :D
Alisa
Argh! Huvikseen torkuttelut ja ruokakommentit on niin inhottavia! Mustakin tuntuu, että aina tulee kerättyä mieleen vain ärsyttäviä juttuja parisuhteesta. Pitäis alkaa tekeen poikaystävän hyvistä teoista jotain listaa!
MouMou
Mulla on sellainenkin työn alla. Se alkukin on vaan niin siirappinen, ettei taida olla tämän ärsytyslistan lailla julkaisukelpoinen. <3 *nolo*
Surku
Aikuisuus on siitä ärsyttävää, että harvoille se tulee muuta kuin opettelun tai suorastaan kantapään kautta. :P Onpahan kuitenkin palkitsevaa. <3
Joskin mun on sanottava tuosta, että ihan oikein mainitsit sokeriheiton asiattomaksi, koska ette tosiaan ole toistenne huoltajia. Eri asia tietysti keskustella ruokaan ja "syömisarkeen" liittyvistä asioista rauhalliseen sävyyn, mutta tuollainen syyllistys ei ole fiksua – etenkin kun aivan varmasti olet jo perillä sokerin haitoista. Hyvässä seurustelusuhteessa vältetään sellaista "kerron sulle, mitä sun kuuluu tehdä" -asennetta, se kun menee helposti valtapeliksi ja ujuttautuu isompiinkin asioihin. Ja joo tiedän, että tässä oli varmasti kyse ihan pikkujutusta, mutta väkisinkin särähti korvaan, joten aloin miettiä asiaa pidemmälle. :)
MouMou
Meidän koko suhde perustuu sellaiselle “kumpi tietää paremmin” -naljailulle. Mies meni joskus väsyneenä möläyttämään, että samassa määrässä ksylitolia on huomattavasti enemmän kaloreita kuin samassa määrässä valkoista sokeria enkä anna miehen koskaan unohtaa sitä! :D
Mutta oikeassa olet. Pahimmillaan tuollainen asenne tuhoaa kyllä suhteen.
laura
Tuo on kyllä ärsyttävää, jos itse on pahalla päällä ja kiukuttelee ja yrittää haastaa riitaa ja toinen vaan halaa ja hymyilee. Sitä tuntee ittensä jotenkin kovin tyhmäksi silloin :D
MouMou
Aivan. Se lienee tosin vastaiskun tarkoituskin. <3
Mari
Mä en taitaisi enää sulattaa yhtäkään asiatonta heittoa liittyi se sitten mun syömisiin tai siihen, että ruuassa ei oo tarpeeks suolaa. Kattelin sellasta ukkoa tossa jonku 7 vuotta, kunnes tajusin lopulta lähteä.
Mikä kukaan on oikeasti arvostelemaan mitä toinen suuhunsa tunkee oli se sitten sokeria tai vaikka juustoa.. Muistan, että mun eka varsinainen poikaystävä ei tykänny, kun söin juustoa tai jos pidin collegehousuja :D
Nykyään onkin vähän kummallista, kun mun asioihin ei puututa tuolla tasolla :) Ja parasta tietysti kans! :)
MouMou
Kaikilla taitaa olla ne omat jutut, joista on kiva nillitellä päivittäin. Jossakin kohdassa vaan palaa nakki ja se harmiton heitto aiheuttaa sodan! :D