Ystäväpiiri pieni pyörii
Ystäväpiirini eivät ole kovin suuret. Hyvänpäiväntuttuja ja kavereita on kyllä kasapäin, mutta se syvempi ystävystyminen ei ole minulle mitenkään helppoa. Luottamukseni on petetty niin monta kertaa, että pääni on jotenkin ohjelmoitu niin, että kestää kuukausia ellei jopa vuosia oppia luottamaan ihmisiin kunnolla. En mitenkään tietoisesti syrji uusia ystäviäni, mutta huomaan kyllä, että en vaan puhu heille niitä kaikista synkimpiä ajatuksiani. En kuitenkaan pidä pieniä piirejä mitenkään huonona asiana, sillä yksi hyvä ystävä on parempi kuin kymmenen huonoa. Yksikin ystävä riittäisi jo siihen, että itsellä on turvallinen ja rakastettu olo.
Ihmiset leimataan usein sen perusteella, paljonko heillä on ystäviä. En ole koskaan ymmärtänyt, miten se muka määrittelisi mitenkään ihmisen paremmuutta tai huonommuutta. Toiset pärjäävät vähemmillä ystävillä ja toiset taas tarvitsevat ystäviä ympärilleen paljon. Kummasti se menee vielä niin, että pieniä ystäväpiirejä naureskellaan isommissa, mutta he, joilla on vain muutama rakas ystävä eivät tuhahtele heille, joilla ystäviä on enemmän. Jälleen kerran olen törmännyt käyttäytymismalliin, jota en oikein ymmärrä. Miksi ylipäätään ketään kiinnostaa ruotia toisen ihmisen elämää tai tekemisiä, jos se ihminen ei ole oma ystävä ja itselle tärkeä? Miksi se kiinnostaa muita?
Sen verran hyvin ystäväni minut tuntevat, että kun eräänä yönä soitin huonoja uutisia kuultuani itkupuhelun Poriin Veeralle, Veera oli puhelun jälkeen todennut varsin otettuna miehelleen, kuinka onnellinen on, että juuri hän sai minulta itkupuhelun. Se on ystävyyden merkki se, että uskaltaa olla haavoittuvainen ja tunnustaa heikkoutensa sataprosenttisesti toiselle ihmiselle. Oikea ystävä kun ei käytä näitä heikkoja kohtia koskaan ystäväänsä vastaan.
(saappaat ja sateenvarjo saatu)
sirpa
ihana asu ja kaunis teksti :)
MouMou
Kiitoksia! :)
helia / äitiyshousut
Mulla on mielestäni tarpeeksi ystäviä, se tarkoittaa sitä, että tarvittaessa on ihmisiä kelle soittaa ja avautua niistä synkimmistäkin oloista. Mutta suurin osa ystävistäni on poimiutunut matkaan eri porukoista. Kyllä mä kaipaan hieman sellaista kiinteää ystäväporukkaa, joista tietää, että heidän kanssaan vietetään aina juhannukset (nowadays tosin on toiset sävelet…) eikä niin, että ystäväni eivät tunne toisiaan. Onnellinen olen siitä huolimatta tästä tilanteesta ja upeista ihmisistä elämässä, kuten sanoit, parempi yksi hyvä kuin kymmenen ok:ta;)
Ihan super söötti uus tukka muutes!
MouMou
Kiitos! Ja tuttu tunne tuo, että joskus tulee sellainen ikävä porukkaa. Onneksi sellaisiin on helppo ujuttautua mukaan tutustumaan uusiin tyyppeihin. :)
Julia
Ihana asu :)
Ja teksti niin asiaa. Itselläni on myös hyvin pieni ystäväpiiri, sillä luottamus on petetty moneen kertaan. Siitä oppii. Ja olen tosiaan samaa mieltä, mielummin muutama hyvä kuin monta huonoa:)
MouMou
Laatu korvaa määrän. <3
Lotta
Hei, jes, sunkin polvet näyttää takaapäin tolta! :D Katselin tänään sovituskopissa omia polvitaipeitani ja mietin, että kuuluuko ton kuopan olla noin syvä, vai onko mussa jotain vikaa. Mutta ainakaan en ole ainoa :D
Joo, mutta asiaa puhut, tärkempää jos on edes pari hyvää ystävää kuin monta huonoa. Itse aina välillä pohdin onko suhteeni omiin ystäviini niin syvällinen kuin haluaisin. Jos itse saisin huonoja (tai todella hyviä) uutisia, ensimmäinen, jolle mieheni jälkeen soittaisin on äitini, en tiedä kertoisinko kellekään kaverilleni edes saman tien, vai vasta, kun seuraavan kerran tavataan. Mulla on kyllä kavereita, joihin luotan niin, että voin kertoa asioita, mutta oikein kukaan ei ehkä ole niin läheisiä, että kertoisin uutisista heti. En oikein tiedä miksi.
MouMou
Mulla on kaikki ruumiinosat jotenkin outoja! :D
Ja mulla on kans vähän hassu kaverijärjestys. Entinen poikaystävä menee esimerkiksi monen tyttöpuolisen ystävän edelle.
nanna
Nää kaverijärjestys-pohdinnat on mielenkiintoisia. Itse huomaan ilmoittavani päinvastoin – kaikki suuret sekä hyvät että huonot asiat ensin parhaalle ystävälleni, sitten siskolle, sit poikaystävälle jossain vaiheessa. Ehkä seuraavan kerran tavatessa.
Ollaan me niin erilaisia, mutta se on rikkautta se :)
MouMou
Oi, sisko on kyllä hyvä olla olemassa! :) <3
mira
Oon itse törmännyt samaan asiaan ja kuulun juuri näihin jotka ovat aikoinaan saaneet niin paljon kakkaa niskaansa, että pakostakin on tarkempi ketä ystävikseen havittelee tai kenet haluaa ystäväksi. Nuorempana koin paineita siitä kun ei ollut kaveri porukkaa keitten kanssa viettää just ns. nuorten juhlia, mutta vanhemmiten olen onnistunut selättämään turhat paineet ja olemaan oma itseni kaikin puolin, piittaamatta mitä muut ajattelevat ystävä tilanteestani. Onneksi nykyinen miehenikin on oppinut ymmärtämään tämän puolen. Sitä aina ennen murehdin että kuinka seurustelukumppani suhtautuu siihen kun minulla ei olekaan paljon ystäviä, enkä ole niin sosiaalinen mitä yhteiskunta haluaisi. Koen sen oikeastaan vapauttavaksi,siis että minulla ei ole omaa kaveriporukkaa,en ole riippuvainen mistään porukasta, pystyn aivan hyvin tekemään asioita yksinkin ja säästyn niiltä draamoilta ja saan olla rauhassakin! :) En silti voi sanoa ettenkö ikinä kaipaisi että olisi se porukka jonka kanssa juhlia.. Kaikessa kun on omat plussat ja miinukset.
MouMou
Niinhän se on. Mikään ei ole täysin mustavalkoista. :)
Mirja
Minulla on vain kaksi oikeaa ystävää, toinen kaukana Equadorissa ja toinen kaukana Suomessa. Muutin kuukausi sitten ulkomaille ja mietin saanko täältä koskaan todellista ystävää. Ystävystyminen on minulle vaikeaa koska minutkin on petetty monta kertaa. Ihana teksti, kiitos siitä! <3
MouMou
Toivotaan, että uusia ystäviä löytyy. <3
nasu86
nuorempana mulla oli juurikin paljon “ystäviä” kun en tiennyt “paremmasta”…olen ollut aina aika sinisilmäinen ja niinpäin pois…onneksi edes tässä asiassa olen vanhemmiten viisastunut. paljon on edelleen tuttuja ja olen helposti lähestyttävä sekä puhelias mutta on vain 1 ihminen jota voin sanoa ystäväkseni mutta muutamia kavereitakin on, olen vain oppinut kantapään kautta sen ettei kaikkiin kannata luottaa sokeasti ihmisiin. kauniisti kirjoitit ja en jaksa lakata hämmästelemästä miten tuo sinun uusi hiustyylisi vain kaunistuttaa entisestään sinua ja kuviasi :)
MouMou
Se kantapään kauttaa oppiminen on kyllä joskus rankkaa. Mutta todella tarpeellista! :)
Nina
Ihmiset, jotka pettävät läheisen luottamuksen, eivät ole oikeita ystäviä. Jos toisesta välittää hänelle ei halua koskaan mitään pahaa. Itse olen karsinut vuosien varrella ihmisiä ympäriltäni, ei kaikkien kanssa kannata eikä edes tarvitse olla kaveri. Kuten sanoit, yksikin hyvä ystävä riittäisi.
MouMou
Aamen tälle, ystävä. <3
annika
Ihana toi vika kuva erityisesti!<3
Sitten on tietty se että ei niitä ystäviäkään saa tuulesta temmattua ,itse olen aina halunnut että olisi enemmän ystäviä ja että kuuluisi porukkaan,mutta ei sekään asia välillä ole yhtään itsestä: kiinni:(
MouMou
Se on kyllä harmi, että ystäviin törmäilee paremminkin vahingossa sen sijaan, että voisi jotenkin päättää syventää kaveruuden ystävyydeksi. :/
Rakkaudella Riikka
Hyvin kirjoitettu, mutta minä haluan kuitenkin kehua tuota viimeistä kuvaa: upea! :)
MouMou
Oi, kiitos! <3
Pippuri
Minulla on kolme tyttökaveria joiden kanssa ollaan oltu parhaita ystäviä nelivuotiaasta saakka (eli tänä vuonna 20 vuotta, herran jestas nyt vasta hoksasin että on juhlavuosi :D ) ja he ovat kyllä tärkeitä. Heidän ja meidän kaikkien poikaystävien kanssa meillä on hyvä porukka, jolla viihdytään ja tehdään paljon yhdessä, mutta koska ollaan niin tiiviisti “me” niin välillä on outoa jos paikalla ollaan me ja muutamia muita. Itse kyllä tykkään tutustua uusiin tyyppeihin, mutta oikeaksi ystäväsi en kovin herkällä salli uusia ihmisiä ja pelkään aina, että aiheutan niille muille ulkopuolisen olon. Sekään ei tarkoitus ole.
Nykyään aikuistumisen myötä meidänkin ystävyys on vähän päässyt väljähtymään, koska kaikki (onneksi) ovat löytäneet itselleen ihanat puoliskot ja kaikilla se oma muru taitaa olla se, jolle ensimmäisenä kerrotaan. Mutta eipä siinäkään mitään väärää ole, koska yhtälailla me tytöt ollaan toisillemme olemassa niin, että voimme toisillemmekin puhua :)
Ja olen ihan samaa mieltä siitä mitä Veera oli sanonut, minusta tuntuu aina myös ihanalle se, jos joku hädän hetkellä turvautuu minuun. Kamalalle tottakai toisen puolesta, mutta siinä sen näkee, että on tärkeä sille toisellekin ja itsekin haluan koko sydämestäni avuksi ja tueksi olla.
Kuten muutkin ovat todenneet: kauniita kuvia ja kaunis kirjoitus.
MouMou
Pointti tuokin, että usein parisuhteessa se oma kumppani on samalla myös ystävä. Ystäviäkin voi onneksi olla moneen lähtöön, sillä miespuoliselle ystävälle saattaa kertoa hieman eri juttuja kuin naispuoliselle. :)
Henna
Yksikin ystävä riittää kunhan hän on hyvä ystävä :) Koitin nuorempana haalia ympärilleni paljon ihmisiä koska ajattelin että niin kuuluu tehdä ja ihmisellä kuuluu olla paljon ystäviä. Nykyään tuo ystävä nimitys ei kovin helpolla irtoa suustani ja olen huomannut että olen ihmisenä paremmin pärjäävä jos elämässäni on vain ihmisiä joitten seurassa ollessa tulee hyvä olo ja joiden nähden voi itkeä rauhassa. Liian kauan vietin illanistujaisia sun muita joista lähdin aina pahan mielen kanssa tai kävin kyläpaikassa välillä vessassa itkemässä. Enää en tollaiseen suostuisi ja tuntuu että jaksan nykyään olla täysin oma itseni ja hymyillä enemmän.
MouMou
Tuo vaatii rohkeutta. Moni “tyytyy” sellaiseen huonoon tilanteeseen jopa miettien, ettei ansaitse parempia ystäviä. Se ei ole totta. Jokainen ansaitsee ystäviä. <3
Iitu
Ekaa kertaa pitkän lukuhistorian jälkeen päätin kommentoida sulle, että vaikutat päivä päivältä symppiksemmältä ja reilummalta ihmiseltä! Tääkin blogiteksti oli täyttä asiaa jälleen. En vois enempää samaa mieltä olla kanssas. Jatka samaan malliin, you go girl! Pakko muuten vielä sanoa että näytät Idols aikaiselta Anna Puulta:)
MouMou
Oho, ihan uusi samistyyppi. Kiitos. :)
Ja kiva, että innostuit kommentoimaan. Mukavaa kesää! <3
kpol
Niin ihanasti kirjoitettu teksti <3 oon muutenkin vähän herkällä tuulella, niin tuli ihan kyyneleet silmiin!
Mulla on tosi sekalainen ystäväporukka ja oon poiminut parhaimmat valioyksilöystävät eri paikoista vuosien varrella. Välillä olen ollut liian luottavainen ja "ystävät" on käyttäneet mua häikäilemättä hyväksi ja satuttaneet pahastikin. Rakkaimpien ystävien kanssa oon myös käynyt tosi kipeitäkin asioita läpi ja ehdoitta annan anteeksi kaiken ja olen ollut valmis tekemään paljon töitä ystävyyden eteen.
Syvä ystävyys on vaikeaa ja vaatii rohkeutta, koska siinä pitää olla niin auki ja samalla altis sille, että joku satuttaa. Mutta on se sen riskin arvoista.
MouMou
Tuo viimeinen lause tiivistikin kaiken. <3
tiuku
Mutta ai että se vasta on vaikeeta, kun se jolle haluaisi kertoa kaikki hyvät ja huonot uutiset on entinen poikaystävä, jonka kanssa ei vielä olla pelkästään kaverifiiliksissä, joten yhteydyenottaminen on yhteisestä sopimuksesta kielletty. Välitila on surkee tila, mutta onneks on sentään ystäviä, jotka tulee hyvinä kakkosina.
Itselläni on myös vähän sellainen tilanne, että haluaisin enemmän ystäviä, mutta olen surkea ystävystymään. Tuntuu, että on ihan yhtä hakuammuntaa löytää tyttöjä tai poikia, joille avata sydäntä. Välillä elämä on vähän vaikeeta, puuh.
MouMou
Oi, tuo onkin tuttu tilanne. Inhoan kaikkia niitä “aika korjaa” -hetkiä, kun tahtoisi vaan kelata sitä aikaa eteenpäin. :/
bella
aww, etenkin viimenen kappale osui kyllä niin naulan kantaan. Tuli mieleen eräs itkupuhelu omalle tärkeälle ystävälle, kaasolle ja lapseni kummitädille :)
Iina M.
Oi, itkupuhelut kertovat kyllä paljon. <3