Tätä postaustahan ei kauaa olekaan odoteltu. Paljastan vihdoin, mitä tein huiman vuorokauden pituisella visiitilläni Pariisissa noin kuukausi sitten. Matkallehan minut kutsui HP, joka salaperäisesti vihjaili jostakin uudesta musiikkisovelluksesta. Elektroniikkamerkkien kanssa enemmänkin yhteistyötä tehneenä kiinnostuin tarjouksesta ja lähdin selvittämään, mitä mullistavaa onkaan oikein tapahtumassa. Tarinamme alkaa lentokentältä, jossa sankarittaremme ihailee lentolippuaan, jossa on kerrankin kaikki tiedot oikein. ;)

Charles de Gaullen lentokentältä oli järjestetty kuljetus hotellille ja autossa tutustuinkin jo muutamaan liettualaiseen bloggaajaan ja musiikkitoimittajaan, joiden kanssa tulisin viettämään suuren osa illastani. Hotellina meillä oli kerrassaan upea Le Meridien Etoile, jonka sijainti oli aika riemukaaren lähistöllä. Sain valtavan sängyn kokonaan itselleni käyttöön, mutta eniten nautiskelin jälleen kerran hotellihuoneen kylpyammeesta. Mikä ihme siinä on, etten saa tarpeekseni kuumassa vaahtokylvyssä lojumisesta.

paita – Object

vyö – Love Moschino

housut – H&M

kengät – Spirit (saatu)

(kamera – Olympus (saatu))

Lopulta, kun olin kylpenyt, lepäillyt ja syönyt hotellin buffetissa tarpeekseni, oli aika alkaa valmistautua iltaan. Ylleni puin suosikkitekonahkahousuni, jotka tosin on nyt jo erään tapaturman jäljiltä kuopattu. Yläosaksi valitsin hieman rennomman paitapuseron ja jalkoihini sujautin mustat nikkurit. Piristin mustavalkoista asuani vielä vyöllä. Alunperin suunnittelin punaavani huuleni ja ottavani kainalooni leopardikuosisen kirjekuorilaukun, mutta totesin, etten halua pistää liiaksi silmään toimittajajoukossa ja että tarvitsen illalla mukaan koko omaisuuteni. Lähdimme bussilla kohti tapahtumapaikkaa ja onnekseni huomasin, että bussi kierteli pitkin kaunista maisemareittiä. En siis jäänyt ilman turistikuviani! :D

Vihdoin saavuimme tapahtumapaikalle. Aivan ensimmäiseksi nautiskelin cocktail-tilaisuuden antimista ja tutustuin uusiin ihmisiin. Meitä hieman kiusattiin isolla näytöllä ennen lanseeraustilaisuuden varsinaisen aiheen paljastamista. Saimme nähdä hienoja toimintoja, mutta meille ei kerrottu tarkemmin, mihin ne liittyvät. Olin aikamoisen liekeissä, kun erästä kaikkien aikojen suosikkipeliäni pelattiin noinkin isolta näytöltä. Totesin varmaan hieman turhankin monta kertaa, mistä maasta vihaiset linnut oikein tulevat. Niin se isänmaallisuus nostaa päätään.

Itse ohjelma alkoi jo pian ja viimein salaisuudet paljastuivat. En tiedä, mitä oikein odotin, mutta hyvältähän tämä uusien yhteistyökumppaneiden eli HP:n ja Universal Music Groupin Connected Music -sovellus vaikutti. Kuten meitä esitelmässä muistutettiin, musiikki on suuri osa elämäämme ja sitä on tärkeää olla jatkuvasti saatavilla. Siksi HP:n uusimmissa Windows-pohjaisissa laitteissa onkin tuo sovellus, jolla musiikkia on helppo kuunnella. Saimme lisäksi tietää, että CM-sovellus tahtoo tarjota käyttäjilleen upeita keikkalippuarvontoja ja muita mahtavia musiikkiin liittyjiä etuja.

Uuden sovelluksen paljastuttua tutustuimme myös HP:n uusiin tietokone- ja tablettimalleihin.  Niiden tärkeimmät pointit kerrottiin meille esitelmässä, mutta laitteita pääsi myös itse testaamaan vapaasti. Tuosta sovelluksesta olen innoissani, mutta uudet tietokoneet muistuttivat niin hämmentävän paljon erään toisen valmistajan laitteita, etten oikein osaa ottaa asiaan kantaa. Tapahtumatilassa oli muuten teeman mukaisesti paikalla myös bändi ja live-musiikkia, josta saimme nautiskella vapaasti.

Lopulta oli aika testata käytännössä, millaisista eksklusiivisista tapahtumista uuden sovelluksenkin käyttäjänä saattaa päättä nautiskelemaan. No Doubt julkaisi uuden albumin ja esiintyi meille yksityiskeikalla, jolta saimme tuon levyn vielä mukaan. Vaikka konserteissa rakastankin olla, tällainen intiimimpi tila ja hieman pienempi yleisö teki esityksestä kyllä kerrassaan ikimuistoisen. Varsinkin, kun sain vielä seurata keikkaa yläilmoista uuden liettualaistuttavani avustuksella. Kannattaa verkostoitua pitkien ja vahvojen miesten kanssa! :D

No Doubt oli upea ja ilta samoin. Bussikuljetus vei joukkomme takaisin hotellille, jossa suurin osa kävikin nukkumaan. Minä lähdin vielä yömyssyille riemukaaren lähistölle. Tavoistani poiketen päädyin keskustelemaan politiikasta, mutta onneksi huonot vitsini varmistivat, ettei keskustelu mennyt liian vakavaksi. Aamulla heräsin herkulliselle aamiaiselle, joka oli valehtelematta elämäni paras hotelliaamiainen. Meinasin itkeä onnesta aamiaispöydässä. Kun bussi lopulta lähti viemään meitä kohti lentokenttää, oloni oli haikea. Rakastuin Pariisiin toisella visiitilläni vain enemmän ja se tosiaan tuntui edelleen oudon tutulta.

Lentokentällä en ehtinyt ostaa tuliaisia tai tehdä siellä oikeastaan mitään muutakaan. Nautin silti joka hetkestä täysillä, sillä oli jotenkin ihmeen vapauttavaa matkustaa yksin. Lentokoneessa muistelin huikeaa vuorokauttani Pariisissa ja päätin vakaasti vielä palata sinne. Luultavasti yksin. Nukahdin lentokoneessa väsyneenä, mutta onnellisena pää täynnä tietoa ja kameran muistikortti kuvia tulvien. Pahoittelut vielä postauksen venymisestä. Kuvamateriaalia oli tosiaan niin tuhottomasti, että sen karsimiseen menivät melkein sekä ikä ja että terveys. Assistenttiehdokkaita aletaan värvätä hetkenä minä hyvänsä. ;)