Sushia. Kenties viimeisen kerran Jyväskylässä. Onnistuin nappaamaan kaupungilta tänään mukaani haikean fiiliksen, kun tunsin yhtäkkiä hyvästeleväni tuttuja paikkoja tahattomasti. En halunnut tehdä sitä vielä, mutta jotenkin kaupunki taputteli minua selkään ja vakuutti, että kaikki tulee menemään hyvin. Niin lohdutonta, mutta samalla lohduttavaa samalla kertaa.

Voi olla, että monen asian arvon tosiaan ymmärtää vasta, kun sen on menettämässä. Vaikka sitten omasta tahdostaankin. Suhteemme on ollut usein kivinen, mutta reilun viiden vuoden ajan Jyväskylä on silti tarjonnut minulle parastaan. Esimerkiksi Kalaliike Mäkisen sushia. Jatkan haikeaa fiilistelyä vielä hetken tuon alla olevan biisin siivin.