Sain Adidakselta huippukevyet treenikengät ja Elixialta ilmaisen treenikerran, joten Helsingissä käydessäni päätin yhdistää nämä kaksi urheilulllista blogilahjusta ja testata kengät salilla. Kengät ovat siis tarkemmin sanottuna vain 160 grammaa panavat adiZero TR-kengät. En ole varma, olenko koskaan omistanut Adidaksen kenkiä. Käytän täällä Jyväskylässä yleensä Niken Free Run 2 iD -juoksukenkiä sekä Reebokin EasyTone -kiinteytyslenkkareita, vähän vaatimattomammat Asicsit taas ovat lenkkikenkinäni Kylmäkoskella. Odotin innolla, erottuisivatko Adidakset jotenkin muista merkeistä, vaikka sisätreenikengät ovatkin.

Ensinnäkin nämä ovat herkullisen näköiset ja tuntuvat jalassa ihan olemattomilta. Tiesin etukäteen kengistä sen, että nämä sopivat kuulemma erityisen hyvin ihmiselle, joka saa helposti rakkoja kengistä. Rakkojen kuningatar testasi siis kengät mielellään. Varsinkin sen jälkeen, kun eräs komistus oli hehkuttanut omat adiZero-nappiksensa kuulemma ihan-sika-hyviksi-ja-kevyiksi. Kengät eivät hanganneet ilman sukkiakaan, mikä on minun tapauksessani harvinaista.

Ajattelin ensin koeajaa kengät jollakin ryhmätunnilla, mutta sopivia tunteja ei siihen aikaan päivästi oikein ollut. Päädyimme siis Jonnan kanssa kuntosalin puolelle. En ole aikoihin käynyt salilla, joten aloittelin treenin kevyesti jumppapallon kanssa. Leikin myös hieman kahvakuulalla ja lopulta pompin ympäri salia saaden selkä- ja peffalihakset kipeiksi!:D

Elixiasta treenipaikkana minulle jäi hyvä fiilis. En ihan huvikseni tästä kirjoittele, sillä jos satun muuttamaan Helsinkiin vuodenvaihteessa, Elixia olisi lähin kuntokeskus. Jäsenyys on siis vakavassa harkinnassa. En ainakaan tuntenut oloani ulkopuoliseksi, kuten joissakin kuntokeskuksissa voi käydä. Vastaanoton tytöt olivat ystävällisiä ja treenitilaa oli runsaasti. Taisimme tosin onnistua iskemään paikalle aika ruuhkattomaan aikaankin.

Puolitoista tuntia sitä jaksettiin rehkiä, sen huomaa ainakin meikäläisen pullottavista otsasuonista. Pelleilyksihän se treenaamisen kameran kanssa sitten kuitenkin lopulta meni. Minä koetin loikata kattoon ja Jonna puski sisuksistaan jumppapalloja. No ei sentään. Mutta tulipahan hyvän treenin ja kenkätestailun ohella opeteltua liikkuvan objektin kuvaamista.;)