Kiitos ihanille tytöilleni eli Veeralle, Katjalle ja Lauralle mahtavasta lauantaista ja hulvattomista rapujuhlista. Erityiskiitos vielä Veeran avomiehelle, joka pysyi poissa kotoaan ja antoi meidän tyttöjen temmeltää rapujuhlat alusta loppuun ihan vain niin sanotusti akkojen kesken. Ja nyt niiden kuvien kimppuun. Niitä nimittäin riittää.

Päivä alkoi jo aika aamusta, kun kokoonnuimme uuteen kantakahvilaamme eli Wilhelmiinan konditoriaan kahvittelemaan ja punomaan juonia iltaan varten. Herkuttelimme rauhassa ja kävimme siinä sivussa myös läpi viimeisimmät juorut. Yritin epätoivoisesti kuvailla ympärillämme pyörineitä suloisia lintuja, mutta ne eivät suostuneet pysymään paikoillaan tai katsomaan oikeaan suuntaan.

Kahvilasta lähdimme shoppailukierrokselle, jonka tuloksia voi kurkkia tästä postauksesta. Lopulta päädyimme kuitenkin ruokaostoksille Mestarin herkkuun, josta keräilimme koreihimme aineksia salaattiin ja muuta mukavaa naposteltavaa. Niin ja tietysti ne ravut.

Ennen Veeran luokse lähtemistä kävimme vielä täyttämässä vatsamme thai-buffetissa, koska tarkoituksenamme oli herkutella ravuilla vasta illansuussa. Veeralla rupesimmekin valmisteluhommiin herkkujäätelöannosten sekä kahvin voimin. Hepulien määrä oli aikamoinen sellaisen kofeiinitankkauksen jälkeen. En uskalla edes laskea, montako kuppia kahvia upotin kitusiini tuon päivän aikana.;)

Rapupöydästämme löytyi dippailtavia vihanneksia, juustoja ja erilaisia keksejä, viinirypäleitä, lakuja, hyvin outo salaatti sekä dippikastikkeita. Ja tietysti niitä rapuja! Ei mikään tyypillisin rapupöytä, koska mm. vodka puuttui kokonaan. Emme myöskään laulaneet ruotsiksi, koska… No, se nyt vaan on liian ruma kieli näin kivoihin juhliin. Vitsi!

Viinin kylmentämisestä ja kivasta tunnelmavalaistuksesta kuuluu iso kiitos Philipsille, joka lähetti hieman ennen juhliamme minulle upean LumiWare-coolerin. Sillä loimme sitten fiilikseen sopivan valaistuksen, joista suosituimmiksi osoitttautuivat kylmä sininen sekä ravunpunainen. Ruokajuomanahan meillä oli sekä puna- että valkoviiniä.

Se rapujen syöminen ei onnistunut yhtää niin helposti kuin olisimme toimineet. Kolme meistä oli syönyt rapuja kerran aiemmin ja yksi oli todellin rapuneitsyt. Muutaman ravun jälkeen teurastus alkoi onneksi sujua jo paremmin. Kun viinipulloissa aloi pohja häämöttää, tunnelmakin nousi vielä kattoa korkeammalle. Lakupaloista tuli viiksiä sekä leukapartoja ja lopulta niitä oli lattiallakin. Jossakin vaiheessa myös Veeran koiran juomakuppi saattoi toimia sormienhuuhteluastiana. Oho, hups!:D

Tämän kuvan jälkeen tajusin onneksi piilottaa kamerani, koska seuraavat kuvat olisivat saattaneet olla jo “hieman” pelottavia. Oikeastaan rehellisempi adjektiivi on julkaisukelvottomia. Näiden tyttöjen kanssa tulee aina vietettyä hauskoja iltoja, joista riittää puhuttavaa ja puitavaa vuosiksi eteenpäin. Otetaan taas pian uusiksi, kun saadaan koko porukka samalle paikkakunnalle!<3