Väliaikakatsaus elämääni
Pienoisen (hermo-) ja sairasloman jälkeen on hyvä hieman miettiä omaa elämää ja miten se nykyään sujuu. Yleensähän se vain sujuu, mutta silloin, kun tekee mieli pysähtyä analysoimaan sitä, se ei oikein taida sujua. Eli nyt. Keitin itselleni kupposen kahvia ja istahdin vanhempieni pöytäkoneen ääreen miettimään.
Ystävänpäivä sai minut melkein masennuksen partaalle. Tajusin pienen mietiskelyn jälkeen, että tärkeimpiä ja luotettavimpia elämässäni ovat edelleen ne ihmiset, jotka ovat olleet elämässäni jo kauan. Olen tehnyt syrjähyppyjä tutustumalla uusiin ihmisiin, mutta pidemmässä juoksussa kävi ilmi, että kyllä ne ovat ne vanhat ja rakkaat, jotka pysyvät rinnallani kovissakin myrskyissä. Tavoistani poiketen tahtoisin kiittää Kylmäkosken rakkaita siitä, että he ovat olemassa ja elämässäni edelleen. Miksi tahtoisin elämääni ihmisiä, joilla ei ole minulle aikaa, jos tarjolla on sellaisiakin aarteita, jotka pyytävät yökylään silloinkin, kun arki lapsen kanssa väsyttää.
Jyväskylä alkaa asuinpaikkana tuntua ihan kivalta, mutta muuten tökkii. Asetelma on siis kääntynyt ympäri, sillä aluksihan koko paikka ärsytti minua, mutta koulu ja ihmiset tuntuivat kivoilta. Nyt tilanne on se, että vaihtaisin sijaintia heti, kun keksisin paremman alan/työn. Tukiverkkona tässä kaupungissa toimii tasan yksi ihminen. Se tuntuu pieneltä, kun muut tärkeät ihmiset on ripoteltu ympäri Suomea. Yleensä hiljainen seuraelämä on minulle aivan sama, mutta nyt se on alkanut hieman ahdistaa. Tekisi mieli viettää kaikki viikonloput poissa tai lähteä kokonaan.
Kutistumisoperaatiossa ollaan näin perstuntumalla tultu hieman takapakkia. Kipeänä mahalaukkuni kutistuu enkä jaksa syödä paljoa tai usein, joten tankkaan silloin hyvin energiapitoista ravintoa pitääkseni itseni edes vähän voimissani. Epäterveellinen ja energiapitoinen pullamössö syöksyy sitten suoraan takapuoleeni, joten en aio sovitella mitään motivaatiovaatteita ainakaan viikkoon. Koetan palailla rauhassa terveellisten elintapojen pariin ja lisäillä liikuntaa hellästi. Pahin virhe nyt olisi alkaa treenata täysillä, kun on juuri parantunut. Nyt kaipailisin sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä, jota en juurikaan omista.
Ehkäisyrengasta olen nyt pitänyt nyt pari viikkoa. Päätin kirjoittaa siitä raporttia kuukauden jälkeen, mutta voin tässä vaiheessa kertoa olevani hyvin vainoharhainen sen suhteen, mitä rengas minulle tekee. Laitan jokaisen pienen päänsäryn sen piikkiin, joten ehkä parempi, että kirjoittelen aiheesta vasta, kun olen saanut hieman enemmän kokemusta siitä, millaisen fiiliksen rengas todella tekee. Etäisyys selkeyttää usein kokonaiskuvaa.
Vaatekaapin kanssa taas iski tuttu kevät-/syysahdistus. Haluan sinne tilaa ja pian, joten päätin myydä osan vaatekaapin sisällöstä tylysti pois. Ainakin kolme nahkatakkia tulee saamaan Huuto.netissä kyytiä pian. Niiden kanssa myyn ainakin pari mekkoa ja muutamat kengät. Huteja tulee pakostakin, kun harrastaa ammuskelua.;)
Tällaisen analysoinnin jälkeen voin taas kerran todeta, etä sekoaisin ilman blogiani, kun en saisi vuodattaa tätä oloa ja hämmennystä minnekään. Äiti kun tuskin jaksaa maailmantappiin kuunnella tyttärensä pulmia. Varsinkin, kun ne kiertävät aina samaa rataa. Sitä valaistumista odotellessa. Aina se onneksi iskee joltakin suunnalta, en vai malttaisi odottaa enää kauaa…
(kuvat täältä)
lintsu
Hei jos se rengas ei tunnu toimivalta niin harkitse ihmeessa hormonikierukkaa! Se tulee jo parissa vuodessa halvemmaksi kun renkaat kun käyttöikä on vähimmillään 5 vuotta. :)
MouMou
Tekisi mieli heittää kaikki ehkäisykeinot nurkkaan. Elämä on vähän liian monimutkaista välillä.:)
n
Itse heräsin tällä viikolla siihen, että olen hengannu viimeiset puoli vuotta aika pitkälti yksin kotona, muutaman tunnin viikossa töissä ja loput ajastani poikaystäväni kanssa(,joka on suurimman osan ajastaan töissä). Ja alkoi kyllä masentamaan, kun tajusi, että elämässä ei oiken ole mitään muuta kuin tietokone ja TV-ohjelmat:DD
Vielä kun tarkoituksenani oli hakea vasta ensi keväänä kouluun, mutta nyt taidan harkita jo nyt kouluun hakemista… Alkaa istuminen turhauttaa… Onneksi keväämmällä lenkkeily taas alkaa maistua!
Mutta tosiaan, tämä oli jotenkin todella kivasti kirjoitettua tekstiä!:)
MouMou
Heräilen välillä itse samantyylisiin tunteisiin. Jotenkin osaa ennustaa kaikki päivät etukäteen ja oma elämä alkaa olla tylsää.:)
tiitiäinen
Valtavasti tsemppiä sulle! Isojen asioiden pohdiskelut auttavat huomaamaan asioita joihin ei ole tyytyväinen ja siitä alkaa muutos. Kiitos ihanasta blogista ja siitä, miten avoimesti jaat vaikeitakin henkilökohtaisia asioita. Ja mitä ehkäisyrenkaaseen tulee, itse olen käyttänyt Nuvarongia nyt 6 vuotta, ja se on nerokas! Toivottavasti se sopii sulle yhtä hyvin kuin itselleni. :)
MouMou
Näitä pohdintoja saisi olla vähän harvemmin. Ilmeisesti tarvittaisiin jokin iso päätös, jotta tästä kuopasta päästäisiin ylös.:)
Mimmuli
Ihanaa, kun julkaiset myös ei niin mahtavia fiiliksiä!
Ruudun tältä puolen on niin helppo ajatella, että kaikki blogaajat ovat aina iloisia, pirteitä, yltiösosiaalisia… Kaikkihan me kuitenkin ollaan tavallisia ihmisiä. Välillä olo on yksinäinen tai masentunut, mikään ei tunnu miltään. Jotenkin vaan tuntuu, ettei näitä asioita saisi sanoa ääneen, aina pitäisi esittää reipasta. Ja sehän vasta viekin voimia!
Itselleni tämä vuodenaika tuntuu olevan aina se raskain. Pitkä pimeä talvi väsyttää, vaikka energian pitäisi lisääntyä auringon myötä. Tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta, muutoksentarve on suunnaton. Kroppa on paisunut talvikiloista, eikä ajatuskaan bikinikaudesta innosta.
Onneksi nämä ajatukset ovat ohimeneviä ja kaikille varmasti tuttuja.
Kiitos siis rehellisyydestäsi! Olet ehdoton lempparini juuri sen ansiosta!
MouMou
Ja silti joka kerta, kun noita kirjoitan, ajattelen, että nyt viimeistään koko lukijakunta katoaa, kun aina vuodatan!:D
Toivottavasti kevät ja aurinko piristää meidän molempien (ja muidenkin) elämää pian.:)<3
millimolli
Mulla on muuten ihan sama juttu täällä Jyväskylässä..tukiverkko rakentuu ihan yhden kahden ihmisen varaan ja se on alkanu ahdistaa vaikka itse sosiaalisoinnin vähäisyys ei yleensä haittaa. Tykkään opiskelupaikastani ja opiskelukavereista ja ihan ok sijaintikin on, mutta en vaan ole löytänyt ystäviä joten kaupunki ei viehätä läheskää niin paljoa enää.
Ja hei, mikset tekisi vaatekaappiin kunnon siivousta ja myy kuteet Centrum kirppiksellä? Centrumin peruspöytä maksaa 27e/6pvä ja menekki on yleensä hyvä ja kirppari tosi suosittu opiskelijoiden paris koska se on lähes ainoa omatoimikirppis jkl:n keskustassa.
MouMou
Oho, eipä ole paha hinta!:) Kirppareissa huolestuttaa vaan se, kun täällä kuulemma pöllitään aika paljon tavaraa. En sitten viitsi mitään kovin kallista myydä, kun en ole itse vahtimassa vieressä.:/ Huuto.net taas vie aikaa ja energiaa sen naputtelu- ja postitusrumban kanssa.
millimolli
Niin totta, varkaitahan aina on vähän mutta itseltä ei oo koskaan juuri mitään viety välistä. Tosi helppo ja suosittu juttuhan on myös JYY:n kirpparit joissa oot itse vahtimassa ja pöytä 3e (kai, en oo ollu itse myymässä) ja hommelit huippu suosittuja että mikäli joskus on taas tavaraa myytävänä, niin muutamassa tunnissa tuolla voi päästä paljosta eroon(:
MouMou
Noista Ilokiven ja muista kirppiksistä, joita sähköpostilistoillakin mainostetaan, olen ollut kiinnostunut, mutta ne pöydät myydään kuulemma ihan hetkessä.:)
Thaimaa
Mielenkiintoista analyysia.. “Tällaisen analysoinnin jälkeen voin taas kerran todeta, etä sekoaisin ilman blogiani, kun en saisi vuodattaa tätä oloa ja hämmennystä minnekään.”
Omien ajatuksien purkaminen on äärimmäisen tärkeää.. Jos ei äidille niin miksei sitten vaikka blogin kautta :)
MouMou
Niinpä. Blogista voi onneksi sulkea kommentoinnin siinä vaiheessa, kun lukijakunta kyllästyy kuuntelemaan.;)
Nina
Voi murunen! <3 Vaikka asioiden pohdiskelu tuntuu rasittavalta ja saa välillä elämän suunnan katoamaan, niin hienoa silti että mietit asioita etkä vain paahda hullunlailla eteenpäin. Siitä ei silloin hyvä tulisi.
Pienistä alamäistä on suunta vain ylös ja vaatekaapin karsiminen auttaa siihen aina! :)
MouMou
Aivan näin!:) Ihanaa, kun joku fiksu ihminen, jota arvostaa, sanoo tuon ääneen!<3
lismu
Phu. Tässä maailmassa on siis ainakin toinen ihminen jolla pyörii tismalleen samat ongelmat ja murheet päässä niinku mulla.
Kyllä meille joku ratkaisu on.. pakko olla :/ :)
MouMou
Kyllä se vielä löytyy. Siihen asti maitokahvi ja aurinko auttavat.:)
Lotta
Itse luotan siihen, että mikään tässä maailmassa ei ole ikuista, joten kurjuuskaan ei voi kestää ikuisesti. Niin kliseistä kuin se onkin, yleensä asioilla on vaan tapana järjestyä tavalla tai toisella, joten eiköhän sinunkin elämääsi tule ennen pitkää jotain piristystä. Koita vaan jaksaa tällä välillä ja yrittää keskittyä niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Ja onneksi useimmat äidit kyllä jaksavat kuunnella vaikka maailman tappiin, vaikka itse ei haluaisikaan aina valittaa :)
MouMou
Onneksi se onkin niin! Joskus vaan tuntuu, että kestää kamalan kauan löytää ne iloiset asiat.:)
tanija
ihanaa nahkatakkeja! ilmoita sitten ihmeessä kun pistät takit myyntiin, olen etsinyt sopivaa nahkatakkia jo pitkään, jospa nyt tärppäisi :)
MouMou
Lupaan ilmoittaa!:)
J
Olen itse törmännyt myös siihen että välillä sitä ihmeen helposti päästää elämäänsä ihmisiä jotka vain imevät kaiken energian eikä heiltä saa mitään vastakaikua. Loppupelissä kaikki keskustelut, kaikki asiat, KAIKKI, kääntyvät aina siihen miten heillä, miten hänellä ja kun kyllä hänelläkin… Ei kovin vuorovaikutuksellista ystävyyttä tai kaveruutta, edes.
Ikävä kyllä näitä ihmisiä tulee ja menee ja itse olen ainakin vain kylmästi vähentänyt näiden ihmisten seuraa, silläkin uhkauksella että tänään taas mietin kun kukaan ei soita, tekstaa tai meilaa tai tule käymään (toisaalta rakastan sitä ehkä enemmän että saan vaan maata kotisohvalla hiukset pystyssä ja lukea näitä juttuja kuin että siivoaisin hullunlailla siksi että joku vain tulee piipahtamaan).
On siis opeteltu olemaan ja ymmärtämään se että oikeasti, ne vanhat kunnon tyypit nyt vain oikeasti ovat niitä oikeita ja todellisia tyyppejä, aina ja ikuisesti <3
TLC,
J.
MouMou
Samoihin tyyppeihin olen törmännyt. Siksi ehkä onkin vähän tyhjä olo, kun heitä on nyt karsittu pois oikein urakalla tämän tytön elämästä. Päätin, että laatu korvaa määrän.:)
Tuuli
Moikka Iina! Tsemiä kevääseen! Kannattaa tosiaan pikkuhiljaa aloittaa treenailu sairaustumisen jälkeen, mentäiskö joskus yhdessä jumpalle? :) Mä oon innostunut functional trainingista ja pumpista, vaikka oon totaalinen rimakeppi :D mutta ehkä en kohta enää ;) Ja tuu mun zumbaan! pidän sitä keskiviikkoisin kuntoportilla…tiedän, että ryhmähikiliikunta ei innosta, mutta give me a try!:) Tukiverkko on kyllä tärkeä, oon itsekin viime aikoina sen todella saanut taas kokea.
MouMou
Sitä Functionalia pitäisi kyllä koettaa jo pian. Pitää katsoa joku päivä, kun siihen aikaan on vapaata. Voi, kun se tunti olisi heti aamulla, niin ottaisin sen heti viikko-ohjelmaani!:)
Elina
Ystävänpäivä sai minutkin melkein masennuksen partaalle. Vaikka olen asunut omillani jo puoli vuotta, tuntuu silti usein yksinäiseltä. Jyväskylässä olen jo saanut jonkin verran kavereita, mutta en kuitenkaan sellaisia joille kykenisin kertomaan kaiken. :/
Parempaa kevättä sinulle. :)
MouMou
Niinpä. Kavereita on vielä helppo hankkia, mutta kaikkien kanssa ei oikein ystävystä. Todellistet ystävät ovat hankalia löytää.:/
Ihanaa kevättä ja toivotaan ystävärikasta kevättä!<3
Leena
Hei!
Olen päättänyt etten kommwntoi asioita joita kirjoitat, mutta nyt kuulostat siltä että on pakko! On varmasti aiheellista alkaa miettiä mitä elämältä haluat. Jyväskylässä olet varmasti yhteisössä jossa voi olla aika hankala saada ympärilleen ihmisiä jotka välittää tai ehkä he vain näyttävät välittmisensa eri tavalla. Olen varmasti opinnoissasikin siinä vaiheessa että alat miettiä onko tässä kaikki? Tulevaisuuden rakentaminen ja hahmottaminen voi pelottaa ja kauhistuttaa ja voin kokemuksesta sanoa että niin on varmasti kaikilla jotka ovat suurin piirtein samassa tilanteessa. Tiedän etti lohduta kuulla olevansa tilanteessa jossa muutkin ovat. Uskon että tämä sinun miettimisesi auttaa sinua huomaamaan mihin oikeasti haluat ja se mitä pohtimisellasi löydät on sinulle hyödyksi jatkossa! Käytä siis aikaa rauhassa miettimiseen ja etsi ohjausta ja keskustelijaa . muitakin kuin äitisi. Toki äidit kuuntelee ja tekee kaikkensa lastensa eteen ja tämä ei välttämättä ole sinun kannaltasi oikein nyt. Jos löytäisit jonkun joka voisi kuunnella sinua ja sen keskustelun kautta selkiyttää ajatuksiasi ja samalla hahmottaa tulevaisuuttasi.
Itse työskentelen organisaatiossa, jossa opiskelet. Voi olla että tunnistat minut nyt. Minun työhöni kuuluu kuunnella ja auttaa valinnoissa. Omaan etiikkaani kuuluu etten pakota meidän opintoihini, joten siten ei kannata pelätä kertoa muista haaveista! Toki ymmärrän ettet tahdo tulla minun luokseni mutta löytyy meiltä muitakin, lähesty rohkeasti!
Itse olen opiskeluaikanani käynmyt läpi saman tyyppistä ahdistusta. Luulin silloin ettei kukaan muu koe samaa ja yllätyin kun tutkimuksista löysin että kokee! Olet siis ihan normaali!!!
Tsemppiä pohdiskeluihin! Sinua on ihana lukea – olet ensimmäinen blokkaaja johon olen koukuttunut ja jonka kirjoituksista olen saanut jopa vinkkejä pukeutumiseen! Innostuin kauttasi myö kirjoittamaan itse, mutta aiheet haen omasta elämästäni, joka siis on aika erilaista!
Halauksia ja jaksamista!!!!
MouMou
Kiitos pitkästä kommentista!:)
Tuntuu, että nykyään opiskelijan pitäisin opintojen aloittamisen jälkeen vaan rynniä täysillä valmistumiseen. Kuitenkin moni alkaa miettiä jossakin vaiheessa, onko ala sittenkään oikea, mutta sellaiseen ei ole varattua aikaa. Eikä kauheasti tukea, mutta millä resursseilla sitä voisikaan varata. Yliopisto-opintojen alussa hoetaan monta kertaa, että nyt ollaan omillaan eikä kukaan silittele päätä tai tue ja niinhän se on. Silti se taitaa vaan tulla yllätyksenä, että opinto-ohjaaja neuvoo suorittamaan kurssit loppuun eikä juuri osaa neuvoa ahdistuksessa. Moni opiskelija kuitenkin kaipaisi sitä kuuntelijaa ja tukea vielä “aikuisenakin”.
Kiitos vielä viestistä. Muistan kyllä tutorointiajoilta, että sinulle pystyy puhumaan. Sellaiset ihmiset ovat meinaan aika harvassa, joiden kanssa uskaltaa puhua ilman, että tulee nolo tai tyhmä olo. Professorit tuuppivat vain kohti valmistumista, vaikka opiskelija on aivan hukassa itsensä kanssa.
Kiitos hirveästi tsempistä!:)<3
lelli
Voi iina… parempia päiviä ja voimia kovasti! iso rutistus täältä helsingistä päin.. :)
MouMou
Kiitos!<3
SP
Itsekin olen monesti ollut samassa vaiheessa pohdintojeni kanssa.
Yksi mikä muutti elämäni radikaalisti vajaa vuosi sitten, oli muutto. Olen todella onnellinen uudessa kotikaupungissani, saan olla oma itseni ja ympärille on hetkessä löytynyt omanlaisia tyyppejä. Suorastaan ihmeellistä.
Tämä ei siis ollut kannustuspuhe muuttamiseen, mutta sitä kannattaa kyllä miettiä ainakin puolivakavasti jos oikeasti tuntuu siltä että on väärästtä paikassa. Riskin otto kannattaa ;)
MouMou
Sitä tässä on nyt vatvottu vakavasti ja vähemmän vakavasti. Ärsyttää, kun koulu on siinä vaiheessa, ettei olisi paljon jäljellä, mutta kun se tuntuu pakkopullalta. Muuttaminenkin on raskasta, mutta toisaalta tunnen, etä se saattaisi olla ratkaisu. Vatvominen siis jatkuu.:)
M
Minusta taas tuntuu, että vanhat “ystävät” ovat kadonneet! Minulla on vain muutama sellainen ystävä, jonka olisin tuntenut esim. ala-asteelta asti. Suurimpaan osaan olen tutustunut vasta yliopistossa. Joskus tuntuu, että olisi kiva jos olisi sellainen lapsesta asti koossa ollut ystäväpiiri. Ei kai sille mitään (enää) voi… :/
Välillä myös tuntuu, että olen hirveän valikoiva ihmisten suhteen. Jos jonkun kanssa menee luottamus, niin se tuttavuus on sitten siinä. En tiedä, pitäiskö opetella sietämään toisten vikoja paremmin – toisaalta eipä sitä mitään läpimätiä idioottejakaan tarvitse katsella. Ehkä ystävien laatu kuitenkin korvaa määrän :)
MouMou
Multakin meni muutama jotenkin vaan ajan kanssa ja se tuntuu kyllä pahalta. Kai sitä voi sitten ystävistäkin kasvaa erilleen.:/ Välimatka on se suurin harmi.
Samaa vikaa on muuten mussa tuon luottamuksen kanssa. Se ystävä muuttuu kaveriksi ensimmäisestä pettämisestä eikä sitä korjata. En tiedä, pitäisikö vaan opetella vähän lepsummaksi, mutta ei musta kenenkään tarvitse ottaa p*skaa niskaan…
-SL
Hyvää pohdintaa, etenkin olemattomiin kiireisiin vetoaminen on tyhmää ja parempi vanhat hyvät ystävät kuin läjä uusia joilla ei aikaa ainahan aikaa löytyy jos haluaa:)
MouMou
Nimenomaan! Kauan mullakin sen tajuaminen kesti.:)
Anonyymi
Voi Mou Mou, olen ollut itse melko samanlaisessa tilanteessa ja tiedän kuinka masentavalta se voi tuntua :/ Itse tein vuosi sitten täydellisen elämänmuutoksen ja vaihdoin kaupunkia ja alaa, nyt olen paljon onnellisempi :) Voimia sinulle ja varmasti se valaistuminen iskee jossain vaiheessa! :)
MouMou
Voi ei, jos se on siitä kiinni. Täällä joutuu meinaan kitkuttamaan vielä kuukausia.:/
Ihmettelen
– miksi olet niin usein sairas
– että sinulla ylipäätään on ystäviä (olet itsekeskeinen ja -rakas muija)
– että edes tarvitset ehkäisyä
– miksi et tosiaan muuttaisi; siinä tapauksessa sekä Jyväskylän että tulevan asuinpaikkasi älykkyysosamäärä nousisi
– miksi sinulla pitää olla niin paljon vaatteita (moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa p****a)
– miksi olet ongelmatapaus
MouMou
– mistä noin sairaita ihmisiä tulee, että voivat kirjoittaa tuollaisia kommentteja muille?
Heli
Toivottavasti ehkäisyrengas toimii sulla hyvin. Mulla hoiti tehtävänsä, eli ehkäisyn, kyllä ihan täydellisesti, mutta pamautti sitten kaupanpäällisiksi jotain muutakin.. Nimittäin veritulpan. (Okei, ei edelleenkään miljoonien eri tutkimusten jälkeen olla 100% varmoja mistä se tulppa sai alkunsa, varmaan monen eri asian yhteisvaikutuksesta.) Nyt olen sitten sellaisessa tilanteessa, etten saa käyttää elämässäni enää ikinä mitään hormooneja sisältäviä valmisteita, mikä toisaalta vaikeuttaa elämää (niiden kanssa ehkäisy oli niin helppoa). Olen kuitenkin ihan iloinen, että kaikki ylimääräiset itkeskelyt ja mielialan vaihtelut ovat jäänet menneeseen elämään, koen olevani jollain tapaa tasapainoisempi nyt näin ihan au naturel.
MouMou
Joku juuri valisti mua, että veritulppa on todellinen riski vain tupakoitsijoille, mutta alkoi silti vähän jännittää.:/
choiru
moikka moumou!
mä oon itse asunut jyväskylässä vasta puolisen vuotta ja kaupunki on kyllä saanut hyväksyntäni. musta jyväskylä on kaupunki, jossa on helppo tuntea itsensä kotoisaksi, enkä mä pahemmin edes kaipaa helsingin melskettä.
läheisiä ystäviä en oo kuitenkaan saanut, vaikka ei kai sen pitäisi olla puolen vuoden perusteella ihmekään. periaatteessa lähes kaikki täällä tapaamani ihmiset ovat mukavia, herttaisia ja kaikin puolin hyviä tyyppejä. eivät kuitenkaan lainkaan itseni tyylisiä, enkä koe olevani heidän seurassaan oma itseni. samalla tunnen koko ajan etääntyväni vanhoista ystävistä edellisessä kotikaupungissani. ahdistavaa…
joo, ei ollut tarkoitus avautua :D kunhan vain sanon ettet ole ainut yksinäinen keski-suomessa. mut ainakin sä olet kotona koti-kotonasi. musta tuntuu ettei mulla ole enää ollenkaan kotia.
MouMou
Mulla oli tuo fiilis alkuun myös. Että vaikka oli oma asunto, se ei ollut koti. En tiedä, onko tämä ihan vieläkään, mutta ainakin enemmän. Toivottavasti sullakin aika helpottaa oloa.:)<3
Tiltu
Se on kyllä totuus että ystäviä ei oo koskaan liikaa. Etenkään niitä hyviä, joiden kanssa välit säilyy lämpöisinä pitkästä välimatkasta huolimatta ja vaikka heitä ei tapaiskaan usein. :)
MouMou
Niinpä!<3
joy
Muistelin että joskus kirjoittelit että Vilaan oli tulossa helmikuussa nahkatakkeja. Joko löysit? Tälläisiä oli nyt tarjolla, ja vois olla sun tyyliä
http://www.monshowroom.com/en/vila/blouson-en-cuir-qootie/61483
MouMou
OHO, ei paha!<3 Pitäisi ilmeisesti käydä sovittamassa, jos "se oikea" löytyisi tänä keväänä. Kiitos linkistä, tuo aiheutti pienen rytmihäiriön.:)
Eemu
Sun blogi on virkistävä poikkeus siinä, että kerrot henkilökohtaisiakin asioita ja myös negatiivisistä fiiliksistä. Blogisi tuntuu siis aidolta! Kiitos :)
MouMou
Kiitos itsellesi ja muillekin lukijoille, jotka jaksavat tsempata minua silloin, kun tökkii!<3
C
Kirjoitin juuri pitkän kommentin ja netti sitten päätti olla toimimatta. Ihanaa, tai sitten ei.
Niin. Piti sanomani, että osaan tavallaan hyvin samaistua tuohon Jyväskylä-kohtaan. Tampere kyllä on varsin mukava opiskelupaikka ja kavereitakin löytyy ihan kivasti, mutta tällä hetkellä olen Korfulla vaihdossa (terveisiä siis Kreikasta :D) ja täällä on ehkä kymmenkunta vaihtaria, joista kahta olen nähnyt ohimennen. Omistan muutaman paikallisen tutun (joita toivottavasti tulee lisää sitten kun pääsen aloittamaan opiskelun kunnolla – Erasmus-vaihto kuulosti hyvältä idealta, mutta olisi ehkä kannattanut valita yliopisto, jossa sitä vaihtaritoimintaa olisi tarjolla, täällä kun ylipäätään apua vaihtarille on tarjolla niukasti) mutta muuten olen täällä yksin ja tylsistyneenä. Suomi kaikkine pakkasineenkin kuulostaa varsin houkuttelevalta tällä hetkellä…
Mutta niin, onnea seuraelämän laajentamiseen. :) Ja tietysti kutistumisoperaation, itselläkin on sellainen nyt menossa (itse asiassa aloitin syksyllä salilla käynnin osittain sen takia, että sain rohkaisua blogistasi lukemistani treeniselostuksista) mutta nyt siihen tuli tauko, ja pelkään pahoin että suklaakin maistuu täällä kaukana poissa vähän liiankin hyvin. Yritän kompensoida sitä kävelemällä joka paikkaan, mutta ehkä se itsekuri olisi kuitenkin ihan hyvä juttu jostain kaivaa. x)
MouMou
Oho, nyt iski paikkakateus!<3 Kreikka, mm…
Mutta hei, musta tuntuu, että joskus on vaan parempi keskittyä kivana oloon ja hyvää ruokaan, vaikka ne olisivatkin kutistumisoperaatiota vastaan.;)
Elli
Olen pahoillani, mutta tämän lukeminen hymyilytti! Olen itse tavallaan samassa tilanteessa, oma elämäntilanne mietityttää jokaisena hiljaisena hetkenä, jopa kun lenkillä ipod vaihtaa kappaletta. Juuri äsken, junamatkalla kottookottoo kothiin, (savon kotoa lapin kämpille) luin uusimmasta trendistä onnellisuudesta, ja totesin että asiat voisi olla paljon huonomminkin, siitäkin huolimatta että en antaisi tämän hetkisille tuntemuksilleni arvosanaksi täyttä kymppiä. Kaikki on niin suhteellista….
Äitini on viisaimpia ihmisiä joita tiedän, ja kun hänelle valittelin opintojen motivaatioaallonpohjaa niin hän hieman naureskellen totesi että ikäluokkani tulee tekemään tätä menoa töitä 70-vuotiaaksi, joten sen sopisi olla mieluisaa,mielekästä ja mielenkiintoista. Yliopistohaun aukeamiseen on luojankiitos vielä viikkoja, joten saatan vielä miettiä mitä teen, onko yleinen kasvatustiede sittenkin se mun juttu, vai haenko opettajaksi. (ja mihinpäin Suomea hakisin) Vuosi nuoren ihmisen elämässä on kuitenkin niin paljon; omilleen muutto, teinisuhteen päättyminen, yliopisto-opinnot, vuokranmaksu…. olen itsenäisempi kuin ikinä ennen mutta edelleen suht lost. Olen nyt sinkkuunnuttuani ottanut asenteen että päivä kerrallaan: Liika suunnittelu ei oo hyvästä koska elämässä on liikaa muuttujia.
Aaaah, tuntuipa hyvältä avautua näin pelkkänä nimenä. Kiitos että kirjoitat tällaisiakin juttuja :)
MouMou
Luin saman jutun Trendistä ja se kyllä helpotti hetkeksi. Muutokset ovat rankkoja ja samalla tavallaan jännittäviä, kun ei koskaan tiedä, mitä ne tuovat mukanaan. Toivottavasti sulle tulee positiivinen muutto. Täälläkin alkaa jo aurinko paistaa mököttäjän mieleen.:)
sanna
Voi Ippe-ihana! <3
Tuu pian takaisin juurille, eli Tampereelle!
MouMou
Voidaanko kerätä sellainen iso kasa nimikirjoituksia, että saadaa Tampereellekin mahdollisuus lukea kemiaa?:(
kemisti
Tampereen teknillisellä yliopistollahan voi lukea kemiaa. Eikä niitä teekkareita kannata pelätä, ihan mukavia tyyppejä sieltä löytyy :D
t. ei-teekkari kemianopiskelija Tampereelta
MouMou
Hmm, ei kai siellä ihan “puhdasta”/pelkkää kemiaa? Musta siellä oli vain kemian tekniikka tms. sovellettua, kun viimeksi tarkistin.:/
kemisti
Itse kyllä opiskelen ihan pelkkää kemiaa (en ollut kyllä ihan varma mitä tuolla “puhtaalla” kemialla tarkoitat). Opiskelen opettajan pätevyyteen tarvittavaa kokonaisuutta ja tykkään ihan hurjasti. Lisäksi biokemia kiinnostaa niin, että tekisi mieli lukea sitä vielä pidemmälle :)
Tässä kuitenkin linkki laitoksen sivuille
http://www.tut.fi/public/index.cfm?MainSel=17767&Sel=17473&Show=29435&Siteid=0
ja tämän lukuvuoden kurssitarjonta
http://www.tut.fi/public/oppaat/opas2010-2011/perus/laitokset/Kemia_ja_biotekniikka/index.html
niin voit itse katsoa tarjontaa :) (kuulostan kyllä ihan joltain tty:n lobbarilta…)
MouMou
Haha, hyvä vaan niin. Silloin 5 vuotta sitten, kun opiskelemaan hain, TTY:llä oli tarjolla vain kemian eri sovelluksia (tää on niin hankala selittää) eli kaikki ne alat erikoistuivat johonkin. Tarjolla näyttäisi nyt olevan materiaalikemia, orgaaniset ja bio-orgaaniset yhdisteet, epäorgaanisten materiaalien kemia, valokemia, orgaanisten yhdisteiden nanoteknologia ja molekyylielektroniikka. Tuttuja juttuja kyllä. alan epäillä, että nuo kuullostivat vain aikanaan niin erilaisilta kuin “perusyliopiston” kemiat.:)
Kyse saattoi olla myös siitä, että täällä päätetään suuntaus vasta 3 vuoden jälkeen (ellei erikoistu nanoon) ja teillä taas valitaan (kai?) suoraan tuo erikoisala. Tai sitten olen edelleen pihalla!:D
kemisti
Ihan varma en ole, koska itse olen täällä vain sivuaineopiskelijana, mutta mielestäni nykyään suuntaus päätetään vasta kandin jälkeen.
Mutta suosittelen kyllä lämpimästi tty:tä, jos Jyväskylä alkaa liikaa tympimään. Tamperehan on paras! :D
MouMou
Niin on kyllä!<3 Mutta jos tosiaan on noin, että suuntaus päätetään sielläkin kandivaiheessa, vaihto sinne saattaisi olla pelastukseni.:)
Siina
Olet onnekas kun sulla on ystäviä vuosien takaa, he tuntevat sut parhaiten ja heistä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain – yleensä nuorena syntyneet ystävyydet ovat niitä jotka säilyvät ja vahvistuvat läpi elämän. :)
Muutin Jyväskylään töiden perässä marraskuussa 2010 ja tiedän miten vaikea on koittaa jaksaa rakentaa elämä ja Koti sellaiseen ympäristöön, jossa suurin osa kasvoista on vieraita ja ne muutamat tutut eivät kuitenkaan niin läheisiä, että heidän kanssaan haluaisi jakaa koko elämänsä. Olen asunut täällä nyt kolme kuukautta enkä ole saanut ainuttakaan uutta ystävää, kaikki työkaverini ovat miehiä enkä oikein ole keksinyt sellaista harrastustakaan, jonka parissa voisin ihmisiin tutustua..turhauttavaa. :P Onneks mulla on pikkuinen koiravauva ja avomies, joiden ansiosta elämä Jyväskylässä on ihanaa. Jyväskylän sanotaan olevan yksi Suomen parhaista kaupungeista elää, mutta se ajatus on vaikea sisäistää jos koko ajan kaipaa toiselle puolelle Suomea missä perhe ja ystävät asuvat. Mutta ehkä tähän tottuu. Odotan kovasti, että pääsen nauttimaan kesästä Jyväskylässä, ehkä se saa mut tykkäämään tästä kaupungista. :)
Ihanaa kevättä sulle, toivottavasti tuo auringonpaiste piristää mieltä ja auttaa näkemään valon pilkahduksen noissa mieltä askarruttavissakin asioissa:) !
MouMou
Oon kuullut myös Jyväskylästä pelkkää hyvää, mutta mulle tämä opiskelijakaupunki ei vaan sovi. En tiedä, onko se sitten se pohjimmainen vika täällä vai mikä, mutta onneksi kaikkeen tottuu.:)
Ihanaa kevättä sinnekin, tulisipa se jo pian!<3
minnis
Niinhän se on, että kun tulee vastoinkäymisiä, ne tosi Ystävät jaksaa pysyä rinnallasi! Tsemppiä ja voimia!
MouMou
Kiitos!:) Tuli tankattua kunnon ystäväkuuri vloppuna ja helpottaa heti.
isperetu
– voi Sinuu pientä, ikävä on sanana erikoinen, mietipä sitä… eli heh miten selittää esim ulkolaisille tuttaville suomenkielen hienouksia… no asian vierestä viedään… kukaan ei ole keksinyt lohdutuksen sanoja… se on hiukan vaikeaa, kun “olemme tottuneet sinun iloiseen bloggaustaitoosi, ja nyt “oletkin yksi pieni tuttava, joka myäs masentuu!!? – heitä hukkaan sellaiset e-renkaat, luulen että “nämä ongelmat johtuu paljolti siitä…?
– sorry, kun kysyn, kuinka noin valistunut tyttö voiis ehkäisyn hoitaa joillakin renkailla ym. Taisittenolet viisaasti oolut vaiti vakikumppanista :) ispe ** :)
MouMou
Taidan heittääkin, jos tällainen vielä jatkuu.:)
dui
Isperetu: oletko kuullut esimerkiksi kivuliaista/epäsäännöllisistä/muuten hankalista kuukautisista? Niihin auttaa mm. hormonaalinen ehkäisy, ja sellainen se rengas on.
MouMou
Miehet harvemmin ovat.:)
Anne
Call me crazy, mutta musta olis hyvä idea järjestää joku MouMoun lukijoiden keskeinen “kaveri-ilta” tms :D Siis ihan mitä luin näistä kommenteista, niin aika moni JKL:ssä asuva kaipaa enemmän kavereita elämäänsä. Itsellänikin osittain sama juttu, naispuolisia kavereita olisi mukava olla muutama lisää.
Tsemppiä kevääseen :)
MouMou
Aaw, söpö ajatus!:) Kaikki voisivat tuoda jotain herkkuja.
Piitu
Sounds like depression to me.. Itselläni ainakin rengas (muutamien epäonnistuneiden pillerikokeilujen jälkeen) aiheutti juuri tuollaisia aallonpohjia, vaikka kaikki vakuuttivat että rengas aiheuttaa tasaisempaa mieltä kuin pillerit. Suosittelisin siis että heität sen renkaan kuusenoksaan, pyydät kunnon särkylääkkeet ja ehkäisyyn sitten jotain joka ei perustu hormoneihin. Jos tämän jälkeen vielä ahdistaa samalla tavalla niin sitten voi miettiä johtuuko se jostain muusta. Omien kokemusteni pohjalta sanon että hormoniehkäisy on osalle naisista suoraan s**tanasta, enkä itse suostu enää ikinä hormoniehkäisyä kokeilla, vaikka naistenpäivät välillä aika kivuliaita ovatkin.
MouMou
Sama kävi itselläkin mielessä kyllä. Viikko tämä renkaan kanssa pitäisi vielä sinnitellä.:/
amie89
Koita jaksaa, paremmin en voi auttaa… Tiedän tuon kaverittoman tunteen vähän turhankin hyvin, kun muutettuani toiselle paikkakunnalle Jyväskylästä, entiset parhaat kaverini päättivät kataksita yhteyden käytännössä kokonaan enkä tiedä, miksi… Saan kyllä heidän kuulumisensa tietää, jos kysyn, mutta minun kuulumiseni eivät heitä kiinnosta :/ Ja nämä ihmiset olen tuntenut yli kymmenen vuotta, looks like I didn’t know them at all, after all… Onneksi on kuitenkin ihana poikaystävä, joka jaksaa tukea ja paras kaveri, joka tosin asuu ihan liian kaukana :P Anteeksi vuodatuksesta :D
Ehkäisyrengas voi tosiaan saada mielen maahan, mutta noiden haittavaikutusten pitäisi hävitä parin ensimmäisen kuukauden aikana. Huomasin, että joku oli maininnut jotain hormonikierukasta, mutta käsittääkseni se voi aiheuttaa vielä voimakkaammat haittavaikutukset. Toivottavasti renkaan kanssa helpottaa :)
Jaksamista :) Asioilla on taipumus järjestyä, vaikka ei sille aina tunnu :)
MouMou
Poikaystävästä on kyllä apua pahimpaan hätään, se hyvä puoli niissä on.:)
Renkaan kanssa mietin juurikin tuota parin-kolmen kuukauden testausta. En halua luovuttaa heti, jos tämä olisikin se sopivin juttu minulle.