Lue suosikkikirjasi vuosien takaa.

Tätä ei ollut vaikea päättää. Stephen Kingin Piina (eng. Misery, suom. Ilkka Rekiaro) on toinen kahdesta suosikki-Kingistäni ja yhtä korkealla myös yleisellä suosikkikirjalistallani. Jostakin syystä en kuitenkaan ollut lukenut Piinaa vuosiin ennen kuin valitsin sen kirjahaasteen tähän kohtaan. Kirjan lähtöasetelma on kerrassaan herkullinen ja tempaa saman tien mukaansa. Tunnettu kirjailija herää vieraasta paikasta ja saa selville joutuneensa auto-onnettomuuteen, josta hänet pelasti ystävällinen nainen. Nainen, joka sattuu olemaan samaisen kirjailijan ykkösfani.

Aivan pyyteetöntä sairaanhoitoa ja sielunhoivaa tämä ykkösfani ei kuitenkaan kirjailijalle anna, sillä naisen maailma järkkyy, kun hänelle selviää, että kirjailija ei aio enää jatkaa naisen rakastamaa Misery-kirjasarjaa. Fanius alkaa hiljalleen paljastua pakkomielteeksi ja lopulta kirja luisuu kohti hulluutta monin eri tavoin. Väkivalta muuttuu henkisestä fyysiseksi ja tilanteen ahdistavuus eskaloituu lähes koomiselle tasolle pysyen juuri ja juuri uskottavana. Sen King nimittäin kirjailijana taitaa.

Luulen, että kirja kiehtoi minua jo aikanaan erityisesti siksi, että siinä on niin paljon erilaisia kirjoitustyylejä. Eräässä kohdassa kirjaa vanhasta kirjoituskoneesta menee n-kirjain rikki, joten koneella kirjoitettu teksti näyttää kirjassakin siltä kuin jokainen n-kirjain olisi lisätty tekstiin käsin. Miten nerokasta! Samoin lääkehuuruisissa kohtauksissa päähenkilön tajunnanvirta saattaa olla kuvattuna yhden pitkän kappaleen mittaisena lauseena, jossa ei ole päätä eikä häntää välimerkeistä puhumattakaan. Pelkkien vertauskuvien sijaan teksti heijastelee myös visuaalisesti kirjan todellisuutta.

Rakastin kirjaa nuorena opiskelijana ja rakastan sitä edelleen. Myönnän silti, että aika oli kullannut muistoja. Kerron Piinasta aina ihmisille kirjana, jossa kauhu on psykologista ja jopa hienovaraista, mutta olin täysin unohtanut, että tilanne on sellainen vain kirjan alkupuolella. Loppuosa on aikamoista rytinää ja räiskimistä, joten ihan herkimmille en kirjaa vieläkään suosittele. Jos sen sijaan tahdot tietää yhden kirjan lukemalla, millaista tekstiä Stephen King tuottaa, lue Piina. Sillä huomiolla tosin, että tästä puuttuvat täysin yliluonnolliset elementit, jotka ovat Kingille tyypillisiä. Pääpahiksena on ihmismieli. Ja siksi juuri tästä kirjasta niin kovasti tykkään!

Mitä kirjoja luit elokuussa? Jaa kokemuksesi kommenttiboksin puolella ja/tai osallistu kirjahaasteeseeni somessa! 📚