Häihin on suunnilleen vuosi aikaa ja me olemme varanneet kirkon. Siis me olemme vasta varanneet kirkon. Toki ostin kasan pieniä saippuakuplaputkiloita, joissa puhallusosa on sydämenmuotoinen, mutta niitä tuskin lasketaan tässä vaiheessa edes kunnolla häävalmisteluihin, kun isot linjat ovat täysin auki. Mistä sitten kiikastaa? Olen langennut “onhan tässä vielä aikaa” -harhaan. Meikkaaja, jolta tiedustelin vapaita aikoja, avaa ensi syksyn kalenterinsa vasta kohta. Olemme siirtäneet tapaamista mahdollisen hääpaikan kanssa jo parikin kertaa. En tiedä yhtään, millaisen mekon haluaisin.

Edellä mainittujen lisäksi kärsin jonkinlaisesta “ei se ole niin justiinsa” -syndroomasta. Kirkkoa varatessamme eräs ystäväni hätäili, että olen mahdollisesti jo *myöhässä enkä ehkä pääse toivomaani kirkkoon toivomanani päivänä. Minun varasuunnitelmani oli a) jokin muu päivä b) jokin toinen kirkko c) maistraatti. Saimme kuitenkin toivomamme päivän toivomaamme kirkkoon. Mutta miten ihmeessä neuroottinen suunnittelija on vajonnut tällaiseen tilaan, jossa kaikki, paitsi se oikea sulhanen, on lähes yhdentekevää? Onhan joku muukin morsian kokenut saman, sillä ei-läheisilleni tämä saattaa epäilyttävästi näyttää siltä, etten ole kiinnostunut omista häistäni?

Vai kuulunko niihin ihmisiin, joille tila ja koristeet ovat oikeasti yhdentekeviä, kunhan perheemme ja ystävämme ovat paikalla luomassa sen oikean tunnelman? En välitä kaasojeni mekkojen värimaailmasta tai siitä, että häätanssi ei ole meidän juttumme. Kohauttelen vain olkiani ja ajattelen, että kyllä yhdet häät saadaan aikaan vaikka vasemmalla kädellä. Mutta se kai tässä onkin outoa, etten ole kiinnostunut sen enempää hiomaan hääpäivästä spektaakkelia. Mietin jopa, tarvitaanko hääkuvaajaa ihan oikeasti missään vaiheessa päivää. Send help!

*suosituimpien kirkkojen vihkiajat arvotaan aina keväällä

Sen verran nyt hätäännyin omasta rentoudestani, että varasin ensimmäisen sovitteluajan morsiuspukuliikkeeseen jo tälle(!) viikolle. Ehkä se tästä lähtee! 👰🏻‍♀️