Lue kotimainen tosirikoskirja.

En millään tavalla tykkää lukea kirjoja, joissa kuvaillaan tosielämän rikoksia sairaalloisen yksityiskohtaisesti. Siksi tulkitsin ohjeistuksen hyvin luovasti ja valitsin rikoskirjaksi kirjan, joka on osittain omakohtainen ja jonka rikos on sitä luokkaa, että lukija punnitsee jatkuvasti mielessään, koska mennään niin sanotusti harmaalle alueelle. Kyseessä on nykyajalle hieman turhankin ajankohtainen aihe, jota käsitellään Saana Airtolan kirjassa Musta aalto. Airtola kirjoittaa niin samaistuttavasti, että sinkouduin useita kertoja kirjan sivujen kautta omaan lapsuuteeni ja tunteisiin, joita ensimmäiset ihastumiset herättivät minussa.

Luettuani kirjan takakansitekstin ensimmäistä kertaa tiesin välittömästi, että tämä kirja on pakko lukea. Kirjassa kerrotaan tilanteesta, jossa ykkösfanin toive toteutuu ja se suosikkibändin tyyppi vastaa viestiin. Miten kutkuttavaa! Mutta onko se enää vain kutkuttavaa, kun viestin lähettäjä on 12-vuotias tyttö ja siihen vastaava artisti aikuinen mies? Missä kohtaa viestittely muuttuu sopimattomaksi? Onko okei, että aikuinen tapaa itseään palvovan lapsen, vaikka tapaamisen aikana ei niin sanotusti tapahdu mitään?

  

Aikuiset artistimiehet ja liian nuoret fanitytöt ovat valitettavasti tuttu tarina jo vuosien takaa. Elvis Presley lienee yksi tunnetuimpia supertähtiä, jonka suhdetta vain 14-vuotiaaseen Priscillaan on katsottu pelottavan paljon läpi sormien. Toki ajat ovat muuttuneet, mutta millä tavalla voi olla kenenkään mielestä tervettä, että aikuisella ihmisellä on suhde lapseen?

Musta aalto -kirja etenee alussa hitaasti rakentaen kuvaa päähenkilöstä ja hänen ajatusmaailmastaan. Alussa meille selviää, ettei artistimies ole itse asiassa ensimmäinen aikuinen, johon päähenkilö kokee ihastumista. Tosin ajatukset opettajaa kohtaan esitetään lukijalle vielä jollakin tavalla suloisina ja viattomina. Jännityksen tunne hetkessä, kun yrittää käyttäytyä ihastuksen edessä normaalisti, muistui mieleeni yllättävän tuoreena, ja olen kiitollinen, ettei tuollaisia tilanteita enää tässä elämänvaiheessa putkahtele eteen. Kirjan edetessä selviää, että turvallisen isähahmon puuttuminen elämästä on yksi syistä, miksi aikuiset miehet viehättävät päähenkilöämme Meeriä.

Kiinnostaisi todella paljon palata ajassa ja kuulla, miten olisin suhtautunut kirjaan hyvin epäkypsänä 12-vuotiaana ja toisaalta taas 16-vuotiaana, kun pidin itseäni jo kovin aikuisena. Muistan teinivuosilta ne hetket, kun suosikkilaulajasta tai -näyttelijästä julkaistiin kuvia tyttöystäväehdokkaiden kanssa ja kuvat herättivät outoa mustasukkaisuutta. Miten voi olla mustasukkainen ihmisestä, jota ei ole koskaan tavannut? Fanikulttuuri onkin tärkeä teema kirjassa, sillä se saa fanit käyttäytymään hassulla tavalla. Silti vastuu kohtaamisista ja mitä niiden aikana tapahtuu on aina aikuisella. Tässä vielä pätkä takakansitekstistä, joka koukutti minut välittömästi:

“12-vuotias Meeri on tottunut pettymään aikuisiin. Kotona ei ole hyvä olla, ja koulussa muut tuntuvat vierailta. Kun Meeri lähettää ihailemalleen artistille Facebook-viestin, hän ei usko tämän edes avaavan sitä. Mutta Joonas lukee viestin heti ja kehuu Meeriä kypsäksi. Alkaa vuosien ihmissuhde, joka ensin toteuttaa Meerin villeimmät unelmat, mutta kääntyy lopulta painajaiseksi.”

Mitä kirjoja luit syyskuussa? Jaa kokemuksesi kommenttiboksin puolella ja/tai osallistu kirjahaasteeseeni somessa! 📚