MAINOS / VISIT SOMERO

Älä välitä tuosta jättiläispeikosta. Ennen kuin siirrymme hänen hurjaan maailmaansa, piipahdamme Somerniemen kesätorilla, josta kesäinen perhematkamme alkaa. Jos suunnittelet lapsiperhekokoonpanolla visiittiä Someron suuntaan, kannattaa menemiset jakaa niin, että ensimmäiseen päivään sisältyvät kesätori, seikkailupuisto ja kotieläinpiha. Toiselle päivälle jättäisin luontokohteet eli Häntälän notkot ja Iso-Valkeen. Myös Oinasjärven uimarannalla voi piipahtaa halutessaan. Löydät artikkelista myös Someron parhaat ravintolat, sillä tämä reissu vie energiaa.

Yösijanamme toimineesta Härkälän kartanosta kirjoitin aiemmin toisessa artikkelissani, jossa keskityin vaikkapa tyttöjen reissulle paremmin sopiviin Somero-kohteisiin. Palataan silti kartanotunnelmiin hieman, sillä paljon jäi viimeksi näyttämättä. Jos siis etsit tekemistä lapsiperheille Suomessa, pidä mielessä, että Somero on suunnilleen tunnin ajomatkan päässä niin Helsingistä ja Turusta kuin vaikkapa Hämeenlinnastakin.

Somero tarjoaa lapsiperheille tekemistä ja nähtävää:

Somerniemen kesätori kokoaa yhteen tutut ja tuntemattomat (Helsingintie 1515)

Tällä torillapa on kiinnostava historia. Ehdotus torista sai yllätyksekseni aikanaan kuulemma vaisun vastaanoton, mutta lopulta hankkeen puuhamiehiksi saatiin henkilöitä, joilla oli lennokas mielikuvitus sekä tarmoa tarttua kantoihin ja karahkoihin torialuetta raivattaessa. Torin markkinoinnista vastasi Kai Linnilä ja hänen vaimonsa Kaari Utrio sai houkuteltua torin avaajaksi Hämeen läänin maaherran. Maaherra avasikin Somerniemen kesätorin kesällä 1987. Ja heti 37 vuotta myöhemmin minä ja perheeni ajelimme paikalle ja uskalsin jalat tutisten pyytää joka kesälauantai torilla vierailevan Kaarin kanssa yhteiskuvaa.

Torilta löytyy edelleen myyjiä, jotka ovat olleet mukana jo aivan alkuvuosista lähtien. Kojuista meidän porukkaamme kiinnostivat yrtit, kasvimaan herkut ja suloiset puutarhakoristeet. Tietysti minä kalamiehen tyttärenä ajauduin kuin vahingossa kojulle, josta papalle lähti mukaan savustushaketta. Uutuutena torilla oli tarjolla vuohenmaitojäätelöä Linnankosken vuohitilalta. Kiitosta makuvaihtoehdoista saivat erityisesti Valtterin lakritsi ja Nanan omena-kaneli, jäätelöt tarjoiltiin hymyn kera punaisesta jäätelövankkurista. Tällä torilla ystävykset tapaavat säännöllisesti sumpin tai vaikkapa jäätelön merkeissä. Lisää jäätelövinkkejä Somerolle löydät tämän artikkelin loppupuolelta.

Seikkailuja ja erilaisia ennätyksiä pursuilee Hiidenlinna Park Resort (Hiidenharjutie 61)

Torilta oli kiva ajella masut täynnä kohti Hiidenlinnaa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään tylsä nähtävyys, jolle pikkuväki pyörittelisi silmiään, vaan alue kätkee sisälleen kaikenmoisia nähtävyyksiä ja aktiviteetteja. Tarjolla on pomppulinnoja, buggy-kartingia, kotieläimiä, kullanhuuhdontaa(!), pumptrack skuutteineen ja tekonurmifutiskenttä. Vanhemmat seuraajani tunnistavat ehkä kuvista tutun auton, se on ihan oikea Ritari Ässän K.I.T.T. 80-luvulta!

Itse Hiidenlinna on Suomen ainoa 1900-luvulla rakennettu kivilinna. Sen uumenissa voi ruokailla nälän iskiessä, mutta suosittelen lämpimästi piipahtamaan myös yläkerrassa. Linna on taitelija Reino Koivuniemen luomus ja kätkee sisälleen puutaidetta ja maailman suurimman puukon. Se ei mahtunut kokonaisena edes kuvaan, joten jouduin ottamaan erikseen kuvat tupesta ja terästä.

Hiidenlinnan yhteydessä toimii Sisumetsän seikkailupuisto eli toisin sanoen tällaisen korkeanpaikankammoisen painajainen ja samalla hurjapäisen lapseni suuri unelma. Onneksi poikaystäväni ei tunne pelkoa, vaan kiipesi urheasti 10-vuotiaan kanssa läpi hurjat radat. Itse nojailin puuhun maan pinnalla, sillä jo puissa kulkevien ratojen katselu huimasi tätä vellihousua. Tuo alla oleva kuva on napattu artikkelin alusta löytyvän jättiläisen päältä. Se nimittäin on näkötorni, josta voi laskea alas halutessaan liukumäkeä. Ei onneksi aivan ylhäältä asti. Seikkailupuisto tarjoaa kiipeilyä, tasapainoilua ja piiiiitkiä vaijeriliukuja ilmassa.

Rapsutuksia ja kotkotuksia ihan oikealla ranchilla – Rajala Ranchilla (Karhunkorventie 652)

Rajala Ranch -kotieläinpiha oli ihana. Ihana! En voi liioin korostaa, kuinka sydämellinen tilalla asuva perhe oli. Sain jopa kutsun seuraamaan perheen tyttären kepparikisoja ensi kesänä Espooseen. Tilan motto kertoo kaiken oleellisen: “Ei mikään eläintarha, vaan meidän eläinten koti.” Ja koti se todella oli. Linnut olivat sylittelyyn tottuneita, pihalla kulkevat aasit rakastivat rapsutuksia ja haleja. Aidattu piha piti sisällään eläimiä, joista pidettiin selvästi hyvää huolta. Yksikään asukki ei ollut karsinan nurkassa ahdistuneena, vaan kaikki vaikuttivat voivan hyvin. Rapsutuksia kerjättiin ja silitysten perässä käveltiin, vaikka olimme eläimille tuntemattomia.

Varsinkin toinen kissoista lumosi meidän perheen ipanan. Minä taas rakastan (kissojen lisäksi) lintuja, joten kanat, kukot, kalkkunat ja muut sulkapeitteiset söpöliinit hurmasivat hetkessä. Musta kukko kanoineen oli upea! Enpä ole aiemmin sellaista nähnyt. Tilalta löytyi myös poroja, joista erityisesti kaikkein pienin oli aikamoinen suloisuus. Otin tilalla varmaankin 200 kuvaa, mutta oli pakko valita tänne vain parhaat, vaikka jokainen eläin olisi ansainnut saada kuvansa tänne.

Nimi on enne herkkuja tarjoilevassa Bistro MaPissa (Joensuuntie 19)

Jokainen, jolle olen MaPista kertonut, on kysynyt minulta, tuleeko nimi tosiaan sanoista Mahat Pinkeäksi. Se on tosiaan tämän ruokapaikan nimen “salaisuus” eikä mitenkään tuulesta temmattu, sillä isot annokset vievät nälän mennessään. Illallinen Bistro MaPissa oli tajuttoman herkullinen ja tahtoisin vinkata menusta, jonka listalta itselleni kokosin. Aloita Purjo-annoksella, vaikka se kuulostaisi kuinka tylsältä. Lupaan, että se räjäyttää makuhermosi! En edes ehtinyt kuvata annosta, kun se jo katosi parempiin suihin.

Pääruuaksi suosittelen avokadoburgeria, vaikka myös bistron mehukas klubileipä kanalla keräsi runsaasti faneja. Avokadoburgerissa yrittimarinoitu avokado, baba ganoush -tahna ja juuressipsit solmivat herkullisen liiton eikä jää takuulla nälkä, vaikka annos on lihaton. Jälkkäreistä voiton vei valkosuklainen creme brule mustikkasorbetilla. Kokeile ruokajuomaksi inkiväärinen mocktail, et tule pettymään!

Jännittävää kartanotunnelmaa ja historiallisia aarteita Härkälän kartanossa (Härkälänkuja 33)

Sain kunnian olla jo toistamiseen saman kesän aikana Härkälän kartanossa yötä, mutta tällä kertaa huoneeni sijaitsi kartanon sisätiloissa. Viimeksi yövyin tunnelmallisessa puutarhahuvilassa, siitä voit lukea lisää täältä. Meillä oli käytössä kaksi huonetta, jotka oli yhdistetty toisiinsa. Huoneiden välissä oli wc ja oma sauna sekä ovi isolle terassille. En tälläkään kerralla ehtinyt rantaan aamu-uinnille, mutta kävin napsimassa muutaman kuvan sieltä. Niin vihreää ja kaunista! Ja hei, vihdoin myös lapseni sain nähdä kartanosta löytyvän, ihan oikean dinosauruksen munan. Myös samuraihaarniskat kiinnostivat nuorta herraa kovasti.

Huikaisevan kauniit Häntälän notkot eivät vaadi pitkää vaellusta (Häntäläntie 322)

Vihdoin luontokohde, jonne lapsetkin jaksavat kävellä helposti! Häntälän notkoille mentäessä auton pystyi jättämään Häntälän kyläkeskuksen pihalle. Sieltä käveli notkoille vain reilut 5 minuuttia, ja notkoiltahan voi halutessaan palata samaa reittiä takaisin, jolloin elämys on myös pienemmille ulkoilijoille sopivan mittainen. Reippaammat voivat kävellä koko luontopolun, jolloin pituutta tulee 1,5 kilometriä. Toki reitiltä voi poiketa vielä suunnilleen kilometrin mittaiselle Peurapolulle, jolloin pituutta saa lisää. Ah, mitkä maisemat! Täällä kannattaisi kuvata seuraava fantasiaelokuva.

Kirkasta vettä ja kesyjä sorsia leiripaikan lähistöllä Iso-Valkeen rannalla (Murjuntie 389)

Iso-Valkeen järvi ja sitä kiertävä luontopolku viihdyttävät jokaista. Paikka sopii kaiken ikäisille luontoharrastajille, satunnaisille kesäretkeilijöille, fanaattisille lintubongareille, isoille tai pienille lapsiperheille, koululuokille, uimareille ja kuulemma jopa sukeltajille. Järven rannalla on useita uimapaikaksi soveltuvia kohtia, ja vesi on kirkasta, kuten noista kuvistani ehkä voi huomata. Heti rantaa lähestyttäessä meitä tervehti sorsaperhe, joka olisi kai halunnut lähteä mukaamme. Järven ympärillä on mm. saunamökki ja laavupaikkoja, joten myös yöpyminen onnistuu.

Metritolkulla laitureita ja sileä hiekkapohja pienillekin uimareille löytyy Oinasjärven uimarannalta (Rauhankalliontie 66)

Oinasjärven uimaranta on hyvin varusteltu, vaikka en sieltä tuota kyltin osoittamaa leppäkerttua löytänytkään. No, vitsit sikseen. Rannalta löytyy siistit vessat, pienet pukukopit, lainattavia vesileluja (piilossa pukuhuoneessa), kompakti grillipaikka ja metritolkulla laituria. Pienemmille on tarjolla matala ranta sileällä hiekkapohjalla, ison laiturin päässä taas vettä on jo muutama metri. Hieman kauempana rannasta kelluu erillinen laituri, jonne uimataitoiset voivat uida kuiskimaan omia salaisuuksiaan.

Jos ei vieläkään malttaisi lähteä kotiin, kannattaa nauttia päivällinen Jussin baarissa (Joensuuntie 33). Jussi tarjoilee muuten lounasta joka päivä, ei vain arkisin. Plussaa siitä! Tarjolla on aina maistuvan rehtiä ruokaa ja oikeasti runsas salaattipöytä, testasin itse edellisreissullani. Jälkiruokajäätelöt taas kannattaa nauttia Someron torilla Pikku-Pingviinin jäätelöpysäkillä (Hämeentie 4). Jäätelöä ja pehmistä löytyy, tottakai. Kylmien huomien ystävänä annan isot kiitokset jääkahvista ja -teestä, perheen pienet taas arvostavat takuulla pirtelöiden laajaa makuvalikoimaa: tarjolla on mm. mansikkaa, suklaata, lakritsia, tuttifruttia, kinuskia, minttusuklaata ja vielä muutamaa muutakin. Huomaathan, että Someron tori on eri kuin Somerniemen tori.

Lisää matkavinkkejä löydät Visit Someron kotisivuilta TÄÄLTÄ! 🚗