EN MINÄ KESTÄ!! 😍 Kanoja, possuja, kissoja(!), alpakoita ja vaikka mitä ihania kotieläimiä ruokittavaksi ja rapsutettavaksi tarjoaa sympaattinen HuliVili. Kalajoen Etelänkylällä maalaismaisemissa toimii kotieläinpiha nimeltä HuliVili ja sinne me ajelimme Kalajoen lomallamme vierailulle. Siellä panostetaan parantamaan ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua eläinten avulla, juuri sellaista filosofiaa kaipasin viimeiselle lomaviikolleni. Kotieläinpiha on helppo löytää ja sen pihamaa on kutsuva. Tuntuu, kuin ajelisi kylään tuttavaperheen kotiin sellaisena päivänä, kun kylässä on muitakin sukulaisia.

Me vierailimme kotieläinpihalla elokuun puolivälissä. Näin kesäaikana eläimet ovat isoissa ja siisteissä ulkotiloissaan. Vierailu onnistuu myös talviaikana, jolloin lämpimän suojan tarvitsijat on siirretty navettaan. Myös siellä pääsee tutustumaan rauhassa eläimiin. Alpakkapojat Hasse, Sulo, Bruno, Yannu ja Tsatsa olivat omat suosikkini eläintilalta. Ne tuijottelivat syvälle silmiini vilkuillen samalla ovelasti kassalta saamaani porkkanapussia. Ovelimpia porkkanoiden suhteen ovat kuitenkin vuohet, jotka kuulemma ovat syöneet muutamia pussejakin innoissaan. Hassut ahmatit.

Verrattuna muihin vierailemiini kotieläinpihoihin, täällä tilan asukkaat olivat erityisen kilttejä, sosiaalisia ja lapsirakkaita. Nettisivujen mukaan eläimet ovat kilttejä myös ujoillekkin rapsuttelijoille ja sen todellakin aisti niistä. Kovatkaan äänet eivät hätkähdyttäneet eläimiä eivätkä ne vaikuttaneet lainkaan stressaantuneilta. Harmikseni kissat kuitenkin pysyivät piilossa ehkäpä iloisesti kilahtelevien lasten vuoksi, toisen näin onneksi ihan ohimennen vilaukselta. Rapsuttelusessioiden välissä voi nauttia kahvilan terassilla vaikkapa kahvikupillisen tai jäätelön, paikan tunnelma on leppoisa ja rauhallinen.

Väinö-kukko ja kanat veivät poikaystäväni sydämeni. Hän kyykytti ruokkimassa niitä vaikka kuinka pitkään. Minä, Pena-kukko ja silkkikanat puolestaan viihdyimme hyvin kimpassa. En voinut olla muistelematta omaa kesyä kanaani, joka asui mummoni luona maatilalla. Se käveli minua vastaan, kun tulin mummolaan ja sitä sai paijata. Silkkinen tai ei, kanat viehättävät minua jotenkin erityisen paljon edelleen. Ne tekisi aina mieli nostaa syliin halittaviksi.

Erityisesti ihastuin paikkaan, kun luin, että siellä on mahdollista eläinavusteinen toiminta. Eläinavusteisuus on tavoitteellinen ja suunniteltu interventio, jossa eläin tarkoituksenmukaisesti sisällytetään terveydenhuollon, kasvatuksen ja koulutuksen sekä sosiaalihuollon palveluihin. Tavoitteena on saada aikaan terapeuttisia vaikutuksia ihmisissä. Hulivilin sivuilla kerrotaan aiheesta hieman konkreettisemmin: “Eläimen kanssa tehtävät harjoitteet voivat olla esimerkiksi asiakkaan toiminnan ohjaukseen, itsetuntoon, tunteiden hallintaan ja käsittelyyn, motorisen toiminnan edistämiseen tai eettisiin taitoihin liittyviä harjoitteita.“

HuliVilin sanoin: “Eläimet eivät etsi virheitä, vaan ne ottavat jokaisen ihmisen iloiten vastaan.” 🫶🏼