“Hei, mitä kuuluu? Täällä on kaikki hyvin.

Missään ei ole lunta ja ulkona on kymmenen astetta lämmintä. Vettä on aina lyhyen kävelymatkan päässä, koska Malta on saari keskellä Välimerta. Kalliolta voi pulahtaa mereen joko suoraan tai ruosteisia rappuja pitkin, vesi on upean turkoosia. Kuvissa se näyttää siniseltä, mutta kun menee ihan lähelle rantaa, oikea väri paljastuu.

Kontrasti esimerkiksi Hietsun rantaan ja yleisestikin meidän Itämereemme on valtava. Helsingin rantoja hellivä meri muuttuu mielikuvissani yhä likaisemmaksi nyt, kun muistin miltä meri voikaan näyttää. Ja tuoksua! Ah, se suolainen tuoksu.

 

Rakkaudella, Iina”

“Moikka taas!

Arvaa mitä? Kaduilla ja puistoissa on paljon kissoja, mikä tekee tästä matkasta vielä tuplasti ihanamman. Käveltiin aamulla katsomaan niitä ennen työpäivää ja melkein sekosin onnesta. Kissoille on rakennettu Vallettaan omia ns. kissahotelleja, joissa ne saavat levätä ja joissa niitä ruokitaan päivittäin. Kissat liikkuvat täällä laumoina, mutta ne eivät ole juurikaan kesyjä. Kameralle ne kuitenkin poseeraavat, tosin hieman ylimielisesti.

 

Rakkaudella, Iina”

“Hei, tuli vaan mieleen…

Sellainen asia, jota ei ehkä koti-Helsingin kaduilla ymmärrä arvostaa, on siisteys. Aamulla kadun varrella ei ole roskapusseja eikä ulkona yleensä haise. Okei, hellepäivän aamuna Töölössä on asetoninen koiranpissacocktail höyrystymässä, mutta noin niin kuin muuten.

Suomi on niin puhdas maa, ettei sitä edes ymmärrä ennen kuin käy muualla. Ensimmäisen kerran taisin ymmärtää sen teini-iässä käydessäni Viipurissa. En osannut kuvitella tienvieriä täyteen roskia, joita olisi ihan okei heitellä ajomatkan aikana auton ikkunasta penkalle. Ei, ei Suomessa. Sitä pitäisi muistaa arvostaa enemmän. 

 

Rakkaudella, Iina”

“Hei, yks juttu vielä!

Joskus matkalla unohtuu, miten ihanaa on käydä joskus muualla. Miten aamukahvi voi maistua aivan toisenlaiselta ja aamukävely kestää tupla-ajan, koska koko ajan on pakko pysähdellä ihmettelemään kaikkea mahdollista. On myös ihan eri asia lähteä yksin reippaalle kävelylle ulos kuin oman rakkaan kanssa kävelemään ilman päämäärää. Aina ei tarvitse hiihtää raivolla paikasta toiseen, joskus voi vain haahuilla ja nauttia siitä, että on vähän koti-ikävä.

 

Rakkaudella, Iina”

Näitä edellisen Malta-reissun mielikuvituspostikortteja on kiva katsella täältä sängynpohjalta. Sairastapauksen vuoksi tämän viikon torstaille kaavailtu matka nimittäin peruuntuu 99% todennäköisyydellä, joten selailen täällä haikeana kuvia karismaattisista kissoista, pienistä ja suurista veneistä, pulleista puluista ja Maltan saaren koillisrannalla sijaitsevan Vallettan keväisistä kaduista. Oloni oli reissussa koko ajan hieman ristiriitainen, sillä lentäminen toiseen maahan ei ollut niin sanotusti pakollista ja siksi osa minusta syyllisti reissusta koko matkan ajan. Ai syyllisti ketä? Minua itseäni.

Toisaalta taas, kun rakas ihminen tahtoo näyttää itselleen merkityksellisen paikan, tulee jotenkin hankala olo, kun siinä itsekseen mumisee turhista lennoista ja vielä turhemmista päästöistä. Reissu tuli kuitenkin tehtyä ja sieltä jäi paljon ihania hetkiä muistoksi myös kotikansioihin. Näin jälkikäteen ei kaduta ja tavallaan olo siitä, ettei ihan tarvitsemalla tarvitse mitään ulkomaanmatkoja tai kärsi minkään tason matkakuumeesta vahvistui. Vierailuni aikaan oli muuten kuulemma talvi, mikä ei tällaiselle lumikinosten keskellä kasvaneelle suomalaiselle ihan mennyt jakeluun. Hämmästelin t-paidassani kevytuntsikassa liikkuvia paikallisia.

Olipa kiva fiilistellä Maltaa edes näin valokuvien kautta. Ehkä puen huomenna töihin bikinit ja levitän itseeni aurinkovoidetta ihan vaan, jotta fiilis säilyy! 🥸