“Mitä teitte sun poikaystävän kans ystävänpäivänä?”

Ei yhtään mitään. Emme asu samassa maassa, joten emme edes tavanneet tänään. Minä juoksin metsässä ja tein töitä, hän teki mitä teki. Olen aina kammonnut etäsuhteita ja mieluummin eronnut kuin yrittänyt pitää epätoivoisesti liekkiä yllä. Nyt motivaatio on sen verran vahva, etten vastustellut ideaa. Samalla mietin, että lapseni kannalta hidas eteneminen on aivan ideaali taktiikka tällaisessa tilanteessa. Samoin kai minun, sillä lähdin edellisestä suhteesta omasta ajasta haaveillen enkä heti rakastuttuani halunnut täyttää sitä ihanaa tyhjää tilaa uudella ihmisellä. Tässä suhteessa on muutenkin kaksi itsenäistä ihmistä ja nolla läheisriippuvaista ilman kykyä viettää aika yksin.

Miltä välimatka sitten tuntuu? Aluksi oudolta. Tuntui hassulta olla parisuhteessa niin, että tapaamisten välillä voi olla kuukausia. Onko se edes parisuhde, kun tapaa niin harvoin? Pienten arjen asioiden jakaminen kuitenkin auttoi paljon. Uskotko, jos kerron, että olemme suhteemme alusta asti olleet yhteydessä joka päivä? Yhteiset viikot ovat meillä aina intensiivisiä, ja toiseen jaksaa keskittyä täysillä, mikä tuntuu ihanalta. Oikeastaan hän keskittyy “meihin” eikä “minuun”, koska opettelemme samalla toimimista tiiminä, jonka minä, hän ja lapseni muodostavat. Onhan välimatka ollut myös haikeutta aiheuttava, ja ikävän kalvaminen muuttuu joskus vahingossa puhdasveriseksi vitutukseksi. Myönnän sen kyllä.

Toivon tätä vaihetta, kun keskitymme oikeasti toisiimme, kestävän mahdollisimman kauan. Varsinkin nykyään moni tuntuu olevan parisuhteessa läsnä lähinnä älypuhelimensa kanssa, mutta itse tahtoisin koko luurista vielä enemmän eroon. Sain viime vuoden ylennyksen yhteydessä uuden tittelin ja sain sen ansiosta luopua päivittäisestä sometuksesta, mikä on ollut yksi elämäni parhaista asioista. Samalla vähensin omaa instailua. Ennen julkaisin monta kuvaa viikossa Instassa, nykyään on hyvä, jos kiinnostaa jakaa edes yksi kuva viikossa.

Onneksi tästä eteenpäin edessä on vain ihania viikkoja:

  • tämän viikon lopulla saan poikaystäväni Suomeen pariksi viikoksi, ja vietämme melkein kokonaisen viikon kaksin Kuhmossa.
  • tuon parin yhteisen viikon jälkeen on muutama viikko eroa, minkä jälkeen matkustan hänen kotimaahansa, vietän siellä viikon ja tulemme yhdessä sieltä pois. Hän kokonaan!
  • keväästä eteenpäin emme vieläkään asu ihan lähekkäin, mutta huhtikuusta eteenpäin välimatka on huomattavasti lyhyempi.

Ei siis hullumpi ystävänpäivä kuitenkaan. Oloni on toiveikas ja RAKASTUNUT! ♥