Vihdoinkin kolme aikataulua saatiin sovitettua yhteen ja Sjalliksen mökki vallattiin kolmen naisen voimin. Lauantaina, kun saavuimme mökille, sää oli ihanan talvinen! Matkustimme Jonnan kanssa bussilla Forssaan, mistä Salla ja Stuba hakivat meidät mökille. Mökki pysyy aina samana, mutta me mökkiläiset olemme olleet näiden vuosien aikana varattuja, sinkkuja, rakastuneita, raskaana (lähinnä minä ja Jonna), sydänsuruisia tai muuten vain sekaisin elämästä. En olisi 12 vuotta sitten kuvitellut löytäväni blogiharrastuksen kautta elämääni ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa iloni ja suruni täydellä luottamuksella.

Mökillä saa olla täysin oma itsensä. Mitä puhutaan mökillä, se pysyy mökillä. Viikonlopun tarkoitus ei ole suorittaa, vaan sallittujen tekemisten lyhyelle listalle pääsevät ruuanlaitto, koiranlenkitys, saunominen, järveen pulahtaminen, kirjan lukeminen ja sohvalla pötköttely. Niin, ja nukkuminen. Jokaisella meistä on tarve rauhoittua ja päästää irti vastuusta vähän eri tavalla, joten pyrimme käymään mökillä yhdessä edes kerran vuodessa. Vain kevätmökkeily taitaa olla kokeilematta, muut vuodenajat on jo kahlattu läpi.

 

Sunnuntaina lumet sulivat pois, ja huomasin, etten tänäkään vuonna ottanut juurikaan järkeviä kuvia mökiltä. Tosin, kuten juuri kerroin, emme me siellä ehkä tee mitään kuvaamisen arvoista, joten nämä räpsyt tiivistävät mökkireissun aika hyvin. Vain Stuba livahteli karkuun kameraani, kun taas Jonnasta sain tallennettua erään ihanimmista kuvista ikinä. Oikein itkettää, kun minulle niin rakkaasta ihmisestä tuli äiti. Pieni ihminen siellä vatsassa pääsee Iina-tädin hoitoon, sillä olen hänen äidilleen elämäni velkaa muutamasta kriittisestä hengähdystauosta vauvavuoden aikana. Mitä tekisin ilman näitä tyttöjä.

Psst! On mulla Sallastakin yksi kuva olemassa. Se on tuossa alla, kun neiti kuvasi lintuperspektiivistä näitä kuvia! :D <3