Ensimmäiset ajatukseni? Mistä tämä johtuu ja eihän tämä ole tarttuvaa. Ihmettelen nimittäin samaa kuin ystäväni Noora ihan äskettäin. Hänen postauksensa voisi olla sanasta sanaan minun kirjoittamani. Joulu on aina ollut minulle selviytymiskeino, jonka otan käyttöön jo aikaisin syksyllä, mutta nyt ei vaan nappaa. Nautin kyllä ruskasta, mutta yleensä alan siinä rinnalla maistella glögiä, viritellä jouluvaloja ja varailla tuttua Joulupukkia aatoksi.

Nyt en edes tiedä, mitä olen viime viikkoina tehnyt. Herään, menen töihin, tulen kotiin ja nukahdan. Siinä välissä on tietysti perhelogistiikkaa, halailua ja pakolliset ruokailut. Ihan hävettää, miten vähän olen postaillut blogiin. Kaupalliset yhteistyöt olen tehnyt tunnollisesti, mutta en juurikaan mitään arkista. Tuntuu, että arki on mustaa tervaa, mistä en pysty ammentamaan nyt mitään postattavaa. Hitto, miten se ärsyttääkään! Mukavan viikonloppuloman päätti nytkin sairastuminen, minkä vuoksi kaikki työt seisovat ja muut joutuvat paikkailemaan minua.

En ole ostanut joululahjoja kuin yhden, mutta ostolakkoani olen kyllä rikkonut. Niinpä, en kerro tätä mitenkään ylpeänä, vaikka en tätä kadukaan. I Love Me -messuilla sovittelin sini-punaista ruudullista hattua ja seuraavalla viikolla tilasin sen itselleni nettikaupasta ilman katumuksen hippustakaan. Toisaalta hatun värimaailma on sellainen, että sen voisi ehkä laskea jouluostokseksi. Eikö voisinkin? Muuten alan olla huolissani, kun kimallus, punaiset asiat ja mausteiset tuoksut eivät vielä nappaa. Yhdestä joulukalenterista vähän innostuin jo, joten kaipa toivoa on jonkin verran olemassa.

Vähän mietityttää myös tämä hammastouhu. Kesällä avauduin siitä enemmänkin, mutta sitten tuli taukoa. Nyt olen menossa purentakiskojen takia hammaslääkäriin, jotta hampaistani saadaan muotit. Samalla seuraillaan kolmen(!) viisaudenhampaan tilannetta ja sitä, koska ja miten ne pitäisi repiä pois. Ei muuten paljon nappaa ajatus useamman hampaan poistamisesta ihmiseltä, jolla johtopuudutus ei toimi.

Tästä tuli nyt vähän tajunnanvirtaa. Olo on kuin olisin vähän hukassa. Jos pitäisi ihan lonkalta heittää, sanoisin varmaan, että tahtoisin blogiini nyt enemmän kauneus- ja ihonhoitosisältöä, mutta aika näyttää, tuleeko sitä tänne enempää kuin nykyäänkään. Löytäisinpä sen joulukipinän, joka saa pimeimmänkin syksyn tuntumaan ihanalta ja saa inspiraatiohanat auki. Onneksi nämä kuvat olivat tallessa, muuten blogihiljaisuus olisi jatkunut tätäkin pidempään.

Niin, diagnoosi on edelleen hukassa. Olisiko se jouluhaikeus? Pitkittynyt syksytys? Sisäinen kalenterin normalisoituminen? Apua.