Myssyfarmi antoi minun tehdä Design Your Own Myssy -myssygeneraattorilla myssyn itselleni. Lisäksi sain antaa äitini ja siskoni suunnitella myssyt itselleen. Brändille on tullut uusi, taitettava malli nimeltä Muffi Myssy, mutta tiesin jo entuudestaan, että normaalinkin mallin voi kääntää, joten suunnittelin myssyni ihan kokonaan itse. Tupsun jätin pois, sillä kokovalkoisessa pipossani on jo sellainen.

Vietän syksyn ja talven usein myssy liimattuna päähäni. Myssyt menevät vähän tunteisiin minulla nykyään, kun elän mummoiluvaihetta ja kasvatan välillä nuorisoa mulkaisuillani ja hyväksyvillä hymähdyksillä. Minkäs sille voi, kun rinnassa läikähtää, jos näkee nuoren pitävän ovea auki vanhukselle. Se ei todellakaan ole itsestäänselvää.

 

Pipon pitäminen tuntuu olevan osalle ihmisistä vaikeaa enkä ymmärrä, miksi niin on. Liian usein porukassa muilla on päässä myssy, mutta se yksi jannu tarpoo sitkeästi pakkasillakin korvat punaisina (ja tunnottomina) kouluun. Tai kokoukseen, sillä ihan yhtä yleistä tämä on itseäni vanhempien ihmisten kohdalla. Arvaa mitä, jannu? Et ole cool, vaan nolo.

On aivan mahtavaa, että ala-asteen kypäräpakkoviha on menneen talven lumia ja nykyään myydään vaikka kuinka hienoja kypäriä. Sama juttu pätee myssyihin ja pipoihin. Aina, kun vastaani tulee lauma esiteinejä, joilla on pipot korvilla hymyilen. Joka kerta, kun porukassa on joku korvat paljaina ja yleensä vielä ilman tumppuja, tekee mieli siirtää oma myssy tyypin päähän, sillä minulla kyllä riittää myssyjä, korvaläppiä, hattuja ja pipoja lämmittimiksi.

Ehkä alan myssyttäjäksi! Metsästän talvella ihmisiä, joilla on pää paljaana pakkasella ja survon myssyn päähän. Kunpa vielä osaisin itse tehdä myssyjä. Onneksi Myssyfarmi löysi myssymummot, jotka tekevät myssyjä. Minun myssyni teki muuten Rahkis, sitä tuon yllä olevan kuvan tarra tarkoittaa.

Myönnän, että olen pukeutumisen suhteen itsekin kyllä vähän höpsö, sillä sen sijaan, että kävelisin kylmällä ilmalla toppatakki auki, totuus on toinen. Vaikka yöllä oli ollut pakkasta, näiden kuvien ottamisen aikaan oli lämmin ja mieheni kauhisteli, kun ylläni oli lämpimin talvitakkini. Siksi se on auki. Halusin välttämättä vetää karvavuoratut kengät jalkoihini ja pukeutua muhkeaan takkiin ja lämpimään pipoon, vaikka hiki valui pitkin selkääni. Taidan olla vähän outo.

    

Tuo takki on saatu Helly Hansenilta ja kengät taas vuosia sitten Crocsilta. Superpakkasia varten kenkäkaapissani on pari huopatöppösiä. Niitäkin tosin pidin jo yhtenä päivänä hetken jalassani kunnes äitini pyörittelin silmiään siihen malliin, että sovittelu oli pakko lopettaa. Talvivaatteet ja niihin liittyvä tunnelma vetää minua jotenkin puoleensa ja kiirehdin asioiden edelle.

Sanotaanko se yhdessä ääneen? Tulisipa jo lunta Helsinkiin! :D