Hotelliltamme käveli Berliinin muurin pätkälle aivan muutamassa minuutissa. East Side Gallery oli hieno, monipuolinen ja vaikuttava kokoelman taideteoksia. Turistit parveilivat selkeästi muutaman tietyn kuvan edessä. Yksi niistä oli postauksen lopusta löytyvä niin kutsuttu veljellinen suudelma. Onhan se nyt hieno ja herättää ajatuksia. Muuri oli muutenkin vaikuttava, kun alkoi miettiä, miksi se aikanaan rakennettiin. Siksi kurtistelinkin kulmiani, kun ihmiset ottivat hassuja kuvia, joissa joku seurueesta kurotteli rakkauslukkojen lomasta muurin läpi esittäen kauhistunutta. Onko se oikeasti hauskaa?

 

Tämä menee vähän samaan sarjaan niiden “kurkistelukuvien” kanssa, joita napsitaan Holokausitimuistomerkillä järkäleiden lomassa. En vaan näe mitenkään kunnioittavana napsia hilpeitä kuvia Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkillä. Eikö se jo kuulosta väärältä? Tietysti siellä voi ottaa kuvia muistoksi, mutta äh… Miksi minun piti kasvaa aikuiseksi ja alkaa miettiä asioita näin paljon? Tuntuu, että tieto todella lisää tuskaa ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ärsyynnyn asioista.

Seuraava avautumiseni taitaakin olla siitä, miksi kaltaiseni ärsyyntyjät ovat aina muiden silmissä kukkahattutätejä. Eikö todellakaan ole aihetta, josta saa ärsyyntyä tai loukkantua ilman, että se on muka turhaa loukkaantumista? Ja miksi en osaa enää kirjoittaa kevyitä postauksia, vaan näistä tulee nykyään tällaisia avautumisia! Voi hyvää päivää, huomenna kirjoitan niin tyhjäpäisen tekstin, että tulette kyseenalaistamaan aivosolujeni määrän! :D