Halusin palavasti tulla julkaisemaan nämä toissapäivänä ilta-auringossa otetut kuvat, mutta en olisi jaksanut taas höpöttää siitä, miten en pidä liian sliipatuista hiuksista, mutta miten nyt keksin uuden kivan kampauksen kesäiselle pörrötukalleni. Nyt ei onneksi tarvitse höpöttää, sillä Ansku haastoi minut sopivasti, ja voin vastailla uusimpaan blogihaasteeseen tässä samalla. Pitkästä aikaa tuli vastaan haaste, johon oli kiva vastailla. Kysymykset ovat nimittäin aika erilaisia kuin yleensä. Haastan heti tässä postauksen alussa jo kolme seuraavaa vastaajaa eli tällä kertaa Veeran, Sofién sekä Mintun. Pahoittelen, jos olette jo vastanneet tähän. En ehdi nykyään lukea blogeja juuri yhtään, joten ole surullisen pihalla blogimaailmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Voi ei, taas tämä kysymys! Sitä ette varmaankaan tienneet, että kärsin unihalvauksista. On ihan hirveää luulla olevansa hereillä, mutta ei pystykään liikkumaan, ja lopultakaan ei ole edes aivan varma, onko hereillä vai näkeekö vain unta siitä, että makaa sängyssä eikä pysty liikkumaan. Tämä on aivan järjettömän ahdistavaa, mutta kuulemma aika yleistä.

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

Tavallaan on, mutta tavallaan ei ole. Minulle on aina ollut tärkeää, että lukijat tietävät blogini sisältävän vain asioita, jotka sinne haluan ja jotka ovat “minua”. Kaikki eivät tätä usko vieläkään, mutta olen hieman kyllästynyt vuosien vakuutteluun enkä jaksa asiaa enää toistella tai todistella. Aina on joku, joka ei usko eikä sille vaan voi mitään.

Siltä kannalta taas ei ole väliä, etten tee suuria muutoksia sen perusteella, että joku niin pyytää. Tarkennan kyllä, että lukuhelppouteen liittyviä muutoksia olen tehnyt (esimerkiksi se alkuaikojen kamala fontti vaihdettiin lukijoiden toiveesta), mutta sitten taas, jos joku ei pidä vaikkapa kirjoitustyylistäni tai kuvien asettelusta, se on ihan se ja sama minulle.

3. Miten bloggariminä eroaa “reaaliminästäsi”?

Täällä blogissa ei tule ilmi se, kuinka neuroottinen oikeasti olen. Lisäksi asioita pitää välillä sokerikuorruttaa, jotta blogin kokonaisfiilis säilyy hyvänä. Tällä tarkoitan sitä, että jos elämäntilanne on surullinen ja oloni toivoton, kirjoitan siitä kyllä hyvinkin rehellisesti blogiin, mutta postaus loppuu yleensä johonkin toivoa antavaan lauseeseen. Silloinkin, kun oloni on sellainen, ettei toivoa näy. En halua vaikuttaa täällä liian masentuneelta pahimpinakaan hetkiä, etteivät blogia kyttäävät sukulaiset ala kysellä liikoja. Läheiseni onneksi tietävät, että puhun asioita, kun siltä tuntuu. En vaan todellakaan avaudu kenelle tahansa.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Tilannekomiikka. Se, että joku murjaisee hyvän heiton juuri oikealla hetkellä toimii paljon paremmin kuin suunnitellut ja hiotut vitsit.

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Sitä, että jos jokin ei mene suunnitelmien mukaan, saa homman silti toimimaan, mutta myös sitä, että osaa katsoa asioita erilaisista näkökulmista kuin muut tai kuin itse yleensä katsoo. Luovuus tarkoittaa minulle tuoreutta ja tavallaan myös yllättävyyttä. Ehkäpä kykyä miettiä asioita sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta. Vai ulkopuolella? :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Tuota kanssani elävää pientä lasta, joka ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan uskoo onnistumiseen ja yrittää aina uudelleen. Me aikuiset voisimme ottaa lapsista mallia monessa asiassa.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Pakko vastata Anskun tavoin, että suorittaminen. Kaikista eniten ärsyynnyn aina, kun en osaa suhtautua johonkin asiaan rennosti, vaan vedän hirveät pultit esimerkiksi siitä, jos myöhästyn jostakin. Se on mielestäni kamalan noloa ja epäkohteliasta muita ihmisiä kohtaan. Aikataulut ovatkin ehkäpä se pahin peikko minulle.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Kysyin vieressäni sohvalla istuvalta mieheltä ja vastaus on: “En mä osaa tommosiin vastata.” Ilmeisesti olen siis täysin paska tyyppi, kun ei tule mitään mieleen. Kiitos vaan! :D

9. Mikä sinusta tulee “isona”?

Sen kun tietäisi. Sitä tässä on metsästetty jo monta vuotta, mutta ei vaan välähdä päässä.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Hmm… Tämä on oikeasti vaikea kysymys. Uskon siihen, että kaikilla tapahtumilla on merkitys suuremmassa suunnitelmassa, mutta sitten taas uskon myös siihen, että ihminen itse on vastuussa siitä, miltä kannalta asioita tarkastelee. Se, mikä ei ehkä itsestä tunnu onnelliselta lopulta, saattaa muiden silmissä olla sellainen. Eli kaipa minä sitten uskon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Liu Jo -neule saatu Fashionstorelta)