Raparperinmakuinen lauantai

Tiedättekö ne aamut, kun toivotte, että ajan voisi pysäyttää edes muutamaksi tunniksi? Keittiönpöydällä on kimppu kauniita kukkia, lasissa on herkullista raparperimehua, jonka pehmeälle jälkimaulle ei voi olla hymyilemättä, ja sormien alla napsuu uuden tietokoneen näppäimistö. Miehen firman työntekijältä jäi suhteellisen uusi tietokone vaille käyttöä ja tajusin, että on aika luopua vanhasta koneestani. Siinä kun ei ole ollut edes muistikortinlukijaa, ja kone on aina täyttynyt jo yhdestä valokuvaussessiosta. Olen nähnyt ilmoituksen, jonka mukaan koneen käynnistyslevy on täynnä, aivan liian monta kertaa. Nyt bloggaaminenkin saa varmasti uutta puhtia, kun hidas ja jokaisella mahdollisella tavalla tahmainen kone ei ole enää hidasteena.

Edit: Koska blogini yrittää sabotoida elämääni hukkaamalla postauksista osia ja poistamalla kommentointimahdollisuuden itsestään, poistin tämän postauksen lopusta kaksi riviä, koska en kuollaksenikaan enää muista, mitä niihin kahteen kadonneeseen kappaleeseen kirjoitin. :/