Viikon parhaat
Viikon paras arvonta on vasta suunnitteilla, mutta voin jo nyt paljastaa sen teille. Olen mukana Blog by the Book -blogioppaassa, jota en tosin ole vielä saanut itselleni. Heti, kun saan sen kirjan tekijöiltä ja pystyn hieman kirjoittamaan kirjan sisällöstä arviota blogiini, järjestän arvonnan, jossa teilläkin on mahdollisuus voittaa itsellenne tuo pastellisävyinen kirja. Alla oleva kuva on kirjaa varten otettu ja sen on ottanut kirjan toinen tekijä, valokuvaaja Miki Toikkanen.
Viikon paras himotus on ruokakategorista. Olen valmistanut viime aikoina erityisen paljon munakkaita. Ennen söin niitä aamupalaksi, mutta nykyään munakas käy jo lounaastakin. Vakiotäytteitä ovat mm. kirsikkatomaatit ja kinkku. Yksi ohjeistani on kirjoitettu ylös tähän postaukseen, jos joku teistä on vasta tutustumassa tähän proteiiniitoiseen ja täyttävään herkkuun. Minähän en yleensä anna munakkaan kypsyä kannen alla, mutta kerran sitä kokeiltuani, muutin mieleni. Lopputuloksesta tulee kannen kanssa ihan täydellinen.
Viikon paras blogilahja toimitettiin lähetillä ovelleni. Karpalonpunaiset Nokian Hai-saappaat ovat sopivat väriltään täydellisesti syksyyn, vanhemmat keltaiset taas sopivat minusta kesäsateeseen. Kahdesta väristä pidän punaisesta jotenkin enemmän, mutta keltaiset tuovat mieleen muistoja, sillä tuon linkitetyn postauksen kuvat otti poikaystäväni erään valtavan riidan jälkeen. Yritin kovasti olla hänelle vihainen, mutta hymy kumpusi jostakin syvältä. Hyvä niin, sillä jos olisin pysynyt kovana ja jatkanut elämääni yksin, elämälläni ei olisi tällä hetkellä tarkoitusta. Hai-saappaista mutkan kautta elämän tarkoitukseen, aika hyvin aasinsiltailtu jopa minulta.
Viikon paras suodatin ei löydykään tällä kertaa kahvinkeittimestä keittiöstäni, vaan kuten jo FB-ryhmässäni hehkutin, uudesta kamerastani. Osaväri-suodatin löytyy siis Olympukselta saamastani E-PL7 -kameramallista. Uskotteko, että olen kuvannut suotimen läpi jo aivan kaikkea mahdollista! Noihin suodattimiin jää vähän liian nopeasti koukkuun, vaikka kamerassa olisi muitakin toimintoja opeteltaviksi. No, Veera saa luvan tutustuttaa minut uuteen kameraani. Ilman kyseistä ystävääni kuvaisin edelleen automaattiasetuksilla silmä etsimessä kiinni! :D
nasu86
niin älyttömän ihana kuva sinusta <3 voi hai saappaat <3
MouMou
Haha, kiitos! Tuli vähän masua ikävä. <3
emzi
Uudella kameralla on aina niin kiva leikkiä :D
MouMou
Vähän liiankin! Turhia räpsyjä taas koko muistikortti täynnä. ;)
Katja
Onpas kiva kuva sinusta :) Ja jee, kirja-arvonta! Tuon kirjan ainakin lukemista olen harkinnut useampaan otteeseen jo, joten täytyypä pysyä valppaana josko onnetar suosisi :)
Ja ihanan punaiset Hait! Itseltä löytyy vihreät ja vaikka se onkin kivan piristävä väri myös näin syksyllä (ja jalkoihin tulee katseltua aika usein, kun tietty pitää kulkea jokaisen tielle osuvan vesilätäkön kautta ja tuijotella veden vallassa olevia kenkiä ihan vain siksi, koska voin!), on punainen silti mun juttu eniten. Hai-kaupoilleko tästä pitää nyt sun jalkojen inspiroimana lähteä? :D
MouMou
Oi, mä en edes tiennyt, että niitä on vihreinä! <3
Lili
Hei ompas kiva blogi ja kirjoitat tooosi hyvin :-) Jos haluat käydä mun blogissa se ois tosi kiva :D
http://www.do-what-you-really-love.blogspot.com
MouMou
Pitääkin kurkata! :)
Pirkko
Aivan suloisen ihan tuossa ekakuvassa <3
MouMou
Tuli kyllä tärkeä elämänvaihe tallennettua tuohon kuvaan. :) <3
Annika
Mä pysähdyin piiiitkäks aikaa tuijottamaan tota ekaa kuvaa, oot ihan sanoinkuvailemattoman upea siinä! Silmät ihan sydäminä täällä!
MouMou
Ihanasti sanottu. Tuo on tärkeä kuva itselleni. <3
Ansku
Jaaha, no enpä vielä osta kirjaa jos onni osuisikin kohdalle :)
Viude miten magee kuva, ihana!
MouMou
Kun vaan saisin sen kirjan, niin voisin startata arvonnan! :D
Ansku
Jokojokojokojokojoko?!?! :D Ei vaan. Kai mää maltan :)
MouMou
Ei ole vieläkään mulla. Koetan sopia treffejä kirjoittajien kanssa, mutta mennään aina ristiin. :(
Terhi
Ensinnäkin huiman paljon onnea pikkuisesta elämän ihmeestä! <3
Tiedätkö, en ollut todella hetkeen käynyt blogissasi, ja jossain tässä kuun alussa minulle tuli mieleen kurkata sun blogiin, että "mitähän tänne kuuluu", ja näen ekana tämän postauksen kuvat! :D Olin aivan äimänä, että mitä ihmettä? "Vauva? Kuinka pitkä aika siitä oikein on mennyt, että täälä olen viimeksi käynyt. Ei siitä millään ole noin kauaa voinut mennä."
Kahlasin samana viikonloppuna myös tuon sinun vauva blogisi läpi, ja se hieman selvensi asiaa. Et siis ollut täälä puolella siitä aluksi puhunut :)
Siitäpä päästäänkin siihen, että löysin blogisi vuonna 2010, ollessani 24-vuotias ja tuore äiti. :) Joten aloin miettiä miten olet blogisi kanssa tullut tähän päivään. Olit silloin opiskelemassa, ja sinun elämääsi oli mukava seurata. Sillon teit hommaa vielä harrastuksena, ja vaikka blogisi oli silloinkin hieno, on se tullut esteettisesti silmää miellyttävämmäksi, ja olet aikuistunut matkalla hienosti. Ja mitä tulee itseeni. Olin tuore äiti, kun löysin blogisi. Minuus oli jollain tavalla hukassa, koska yhtäkkiä piti olla äiti jollekin, ja yhtäkkiä myös sisäistin oikeasti olevani nainen. Siihen asti kun olin ollut jokseenkin poikamainen, koska ajattelin, ettei naiselliset naiset pärjää.
En muista miten löysin blogisi, mutta muistan että löysin sinut ensin, ja sen myötä myös Nelliinan, mungon, ja joitain muita. Enää seurailen pääasiassa sinua ja Nelliinaa. Ja näemmä myös Nelliina on saanut perheenlisäystä. :)
Vitsit miten hienoa! :)
Tämän kirjoituksen pointtina oli se, että halusin kertoa miten paljon sinun blogisi vaikutti minuun silloin tuoreena äitinä. Ymmärsin että nainen saa olla naisellinen, ja silti uskottava. Aloin kiinnostua itsestäni huolehtimisesta ja laittautumisesta. Minkä seurauksena itsetuntoni parani, ja löysin itseni. Sinua seuratessa aloin tajuamaan, että minulla on todellakin oikeus käyttää hameita myös arkena, jos siltä tuntuu :D . En tajua mistä ja miksi, minulle oli tuommoinen ahdas mielikuva syntynyt, että hienosti saa pukeutua vain juhliin, ja arkena ollaan sitten "nöyriä ja nukkaisia", ts. huomaamattomia. Vaatteet olivat myös iso ahdistuksen aihe, mutta sinua seuratessa aloin itsekin kokeilemaan kaikkea erilaista, ja pukeutumisesta muodostuikin hauska osa päivää. Nykyään vaatteiden valitseminen ei ahdista, kun on löytänyt sen oman juttunsa. :)
Mitään meikki beibeä minusta ei tullut, eikä tule. Mutta itsestä huolehtiminen oli jo niin iso muutos, että tajusin olevani ihan kaunis. Siihen asti pidin itseäni tosi rumana. Joten kyllä voin sanoa, että sinua on kiittäminen :) Sinulla oli osana vaikutus siihen.
Tämä kaikki palautui mieleeni lueskellessani vauvajuttujasi. Miten minulla oli tuo vauva vaihe meneillään, kun löysin blogiisi ensimmäisen kerran, ja miten itse olet nyt siellä vauva-arkea viettämässä. :) Alkoi tulla ihan haikeus vauva-arkea kohtaan. Oma "vauvani" kun on jo eskarissa.
Jotenkin oudolla tavalla tuntui, että jokin ympyrä sulkeutui, kun löysin tänne tuoreena äitinä, ja huomasin sinun olevan nyt se tuore äiti.
Mitä yritän siis sanoa, että kiitos kun päätit jakaa elämääsi blogin muodossa, siitä todellakin on ollut iso apu ja hyöty varmasti monelle muullekin! :)
Ja ennenkaikkea, että tämä on terve blogi, jossa nainen saa olla normaali ja oma itsensä :)
MouMou
Olipa ihana kommentti. Näin sunnuntaiaamuna, lyhyiden yöunien jälkeen jotenkin sain tästä puhtia alkavaan päivään. Kiitos, kun kerroit tunteistasi. :) <3