Seurakuntamajailua
Vaikka en saa vielä kuukauteen uida, rakastan viettää aikaa järvellä. Edes sudenkorennot ja paarmat, joita on tänä kesänä runsaasti rannalla ihmisten seurana, eivät haitanneet eilisiltaista fiilistelyäni. Kävimme uimassa mieheni ja äitini kanssa, kun isä vahti tyttärenpoikaansa. Mummolasta tulee jatkuvalla syötöllä viestiä, että pikkuista on jo ikävä. Minulla taas on ikävä mummolaan (että tuntuu oudolta sanoa noin, kun kyse on omista vanhemmistani), sillä tänään niskoilleni tulvahti sellainen projekti, että äitiysloma ei tunnu enää äitiyslomalta. Ihan töihin en onneksi joutunut, mutta siltä tämä kieltämättä tuntuu.
Paras tapa tehorentoutumiseen on aivojen tuulettaminen maalaisilmassa. Kun ympärillä ei koko ajan hälise, on helpompi saada ajatukset järjestykseen. Etäisyyden ottaminen selkeyttää suunnitelmia ja vastaus kinkkiseen pulmaan saattaa vaan pompsahtaa mieleen aamupuuron äärellä. Moni teistä aisti vuodenvaihteessa, että prosessoin sisälläni suuria asioita, joista en kirjoittanut blogiin. Tällä hetkellä tilanne on sama, mutta vaikka kyseessä ei tällä kertaa ole jälkeläinen, pyörittelen päässäni silti suhteellisen suuria suunnitelmia. Olisi ihan tehdä vaikka mitä. Ihana muuttaa maalle. Ihana ostaa asunto. Ihana hankkia kissa. Ihana vaan olla.
Suurten asioiden ääreltä takaisin pieniin. Tai no, oloni ei kyllä ole kovin pieni, mutta silti. Sen verran parempi fiilis on jo, että tekee mieli pukeutua ja panostaa ulkonäköön. Kun tunnen hallitsevani itseäni, oloni on myös itsevarmempi. Hymyilen enemmän ja viihdyn jo paremmin nahoissani. Joku kertoi vähän aikaa sitten ärsyyntyvänsä siitä, kun joidenkin bloggaajien jokainen postaus tuntuu sisältävän aina jonkinlaisen elämänohjeen tai filosofisen pointin. Minäkin keksin sellaisen tällä kertaa. Jos jokin asia häiritsee, muuta se tai pyri edes muuttamaan se. Olet sen arvoinen. :)
meow
Heh. Postaustekstin lopussa olleen elämänohjeen jälkeen aloin miettimään nykyistä työpaikkaani ja menin mollin sivuille…
MouMou
OOH! :O
Haituva
Kuulostaa siltä, että se “oma minä” alkaa taas nousta mielessäsi esille. Hyvällä tavalla. Olet äiti, puoliso, maitobaari, ja sinä, juuri oma itsesi. Kiva kuulla tämä ja uskon sen olevan avuksi prosessissasi takaisin oman oloiseen kehoon. Mikä se lopputulos sitten aikanaan onkaan :)
MouMou
Miksihän sen minän pitää aina välillä edes hukkua. :)
nasu86
kyllä todella olet sen arvoinen!
<3
MouMou
Itsepä olet. <3
hannamaria
Vettä on mukava fiilistellä, varsinkin kun saa olla aivan rauhassa tutulla porukalla eikä tarvitse huolehtia muista. Itse en ole kovakaan uimari enää, mutta laiturilla tuumailu rauhoittaa kummasti. Paarmoista ja muista ystävistä huolimatta.
On muuten mukava huomata että sulla on tälläisiä ‘fiilistelypostauksia’ nykyään enemmänkin. Nämä ovat mukavaa vaihtelua :)
hanna
http://www.hannamariav.com
MouMou
Näitä tulee nyt kummasti tehtyä, kun päässä virtaa pitkästä aikaa isoja ajatuksia! :)
Susu
Sinut on haastettu. Kurkkaa blogini puolelta <3
MouMou
Kiitos! Pitääpä kurkata. :)
Susu
Mökkipostauksesta tulee aina hyvä mieli. Ja järvi.
<3
MouMou
Samaa mieltä. <3
Suvi55
Olen niiiiiiiiiiiin samaa mieltä maalaisilmasta. Vietin pidennetyn viikonlopun maaseutumaisemissa mökillä ja se hiljaisuus oli melkein käsinkosketeltavaa kun ei kuulunut mitään muuta ääntä hiljaisesti heinikossa sirittävän heinäsirkan lisäksi.
Kaupungin järkyttävään hälinään palaamisen jälkeen pyörii samat asiat mielessä: olisi ihana muuttaa maalle. Edes aina kesäajaksi. No, ehkä vielä joskus… :)
MouMou
Tuo olisi kyllä hyvä ratkaisu, jos pystyisi olemaan edes kesät maalla. Silloin saisi tankattua pimeää kautta varten varastoon energiaa. :)