Olen luonteeltani pahemman luokan jumiutuja. Tällä hetkellä suostun syömään aamiaiseksi vain ja ainoastaan tuorepuuroa, koska olen jostakin syystä nyt jumiutunut siihen. Resepti on näköjään kadonnut blogista, mutta paras tuorepuuro syntyy edelleen kaurahiutaleista, jogurtista, mehukeitosta, marjoista, pähkinöistä ja banaanista. Kaikki laitetaan sekaisin rasiaan ja tuo kosteahko mössö sujautetaan yöksi kannen alle jääkaappiin. Aamulla tarjolla on herkullista tuorepuuroa, jota voi nautiskella sellaisenaan tai vaikkapa mehukeiton kanssa. Helppoa ja nopeaa, kun aamulla ei tarvitse enää “kokkailla” tai sekoitella mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on siitä hassu päivä, että kotona on tekemistä sen verran, etten vietä päivääni putiikilla enkä toimistolla. Vilkuilen silti koko ajan pakonomaisesti kalenteriani, koska oloni on sellainen, että pitäisi olla muualla. Toimistolla pitää kyllä poiketa illemmalla, mutta sitä ennen olisi vaikka mitä tehtävää. En osaa enää vain olla ilman huonoa omaatuntoa, mutta se, että vaikka on hyvä syy olla kotona, tuottaa huonon fiiliksen, menee jo vähän yli. Jotenkin sitä pitäisi opetella vetämään selkeä raja työ- ja vapaa-ajan välille. Pääparka ei pysy enää pitkään mukana. Paperikalenterin vaihtaminen tietokoneen ja puhelimen kalentereihin on auttanut jo sen verran, ettei ajanhallintani ole kiinni siitä, onko paperikalenteri lähettyvilläni. Toisaalta kyllä kalenteria tulee vilkuiltua nykyään useammin, mikä saattaa lisätä stressiä. Puolensa ja puolensa tässäkin siis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

toppi – H&M

neuletakki – MIUN (työvaate)

housut – H&M

kengät – Julia Lundsten for Marimekko

Olen vieläkin sen verran hurahtanut työvaatteisiini, että käytän niitä välillä vapaapäivinäkin. Tähän takkiin ei kannata ihastua, sillä se on edellisestä syysmallistosta, mutta kevätmallistosta löytyy jo aika samaa tyyliä oleva neule. Erilaisissa neuleissa on ihana viettää aikaa, mutta odotan jo kieltämättä kevättä, kun ulkona voi pyyhältää nahkatakissa ja ohuessa topissa. On tämä elämä kyllä pöljää, kun kesäisin haaveilen syksystä ja talvisin keväästä. Pitäisi opetella vaan pitämään lopuistakin vuodenajoista, niin ei koko ajan eläisi odotustilassa.

Nyt ollaan sitten astuttu suuri askel taaksepäin ja palattu takaisin itselaukaisinkuviin. Jospa niitä asuja saisi jatkossa tänne taas useammin, kun ei tarvitse aina vaivata muita ihmisiä. Unohdinkin jo, miten ihanan hamppuisilta hiukset näyttävät, kun tarkennus on kymmenisen senttiä niitä taaempana seinässä. Vielä minä hemmetti opettelen sen manuaalitarkennuksen! Ei siis sillä, että hiukseni olisivat blondauskierteen jälkeen mitenkään huippukunnossa, mutta eivät ne aivan noin karmeat ole. Omiin silmiini kuvien laatu on aivan hirveä, mutta mitä mieltä te olette? Enemmän asukuvia laadun kustannuksella vai harvemmin ja parempilaatuisina? :)