Vaikka kuinka mietin, ettei joulumieltä tänä vuonna kaikkien vastoinkäymisten vuoksi ole, jossakin alitajunnassa se kuitenkin lymyää. Välillä pieniä jouluajatuksia putkahtelee jo mieleeni. Muistan, kuinka olemme isin kanssa etsineet mummon metsästä sitä täydellistä kuusta vuodesta toiseen ja raahanneet sopivan yksilön sitten pellon poikki autolle. Milloin isi on mulannut syvään ojaan, milloin taas minä. Joka joulu äiti tahtoo pienen kuusen ulos, mutta minä ja isi haemme ison kuusen sisälle. Kissakin arvostaa tätä valintaa ulkokuusta enemmän, sillä kuusen nuuhkiminen ja siihen ripustettujen kuusenkoristeiden tassuttelu taitaa olla parasta maailmassa.

Äiti yrittää oikoa jouluruokien kanssa. Aluksi tyydyinkin syömään kaikkea sellaisenaan, sitten maustoin laatikot ja lopulta aloin tehdä niitä itse. Seuraava projektini voisi olla kaupan rosollin vaihtaminen sellaiseen itse tehtyyn. Yleensä olen syönyt kotirosollin mummolassa, mutta tänä vuonna se ei ole mahdollista. Siksi koen, että tehtäväni on opetella valmistamaan hyvä rosolli. Ruokaohjeiden suvussa kulkeminen on jotenkin ihana asia. Jotenkin se joulun laittaminen on oikeastaan vuoden parasta aikaa. Silloin ei yleensä vielä pelota se, että kohta joulu on jo ohi ja paluu arkeen edessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAmoumou joulu1

Lahjojen avaamista en enää odota niin kuin ennen odotin. Nykyään se hetki, kun paketit katoavat kuusen alta muuttuen roska- ja rojukasoiksi, jotenkin pilaa joulutunnelman. Minun puolestani lahjoja ei tarvitsisi avata ollenkaan aattona, vaan ne voisi avata sitten, kun siltä tuntuu. Vaikka vasta kotona Helsingissä jonakin mökötyspäivänä, jona kaipaa erityistä piristystä. Jännityksen raukeaminen on aina tylsää ja sitä kutkuttavaa odottamista tahtoisi luonnollisesti venyttää mahdollisimman pitkälle.

Mietin, mitä uutta tänä jouluna keksisin. Pyörittelin ensin päässäni uusia reseptejä, mutta yhtäkkiä muistin, että jouluhan menee uusiksi joka tapauksessa. Tuskin käymme isolla porukalla mummolassa syömässä, kun mummo ei asu enää kotonaan. Pieneen asuntoon mahtuu vain ehkä yksi perhe kerrallaan. Toisen mummoni tilanne ei onneksi ole muuttunut, joten se joulurutiini pysynee samana. Tarkoitan taistelua siitä, paljonko mummo saa syötettyä ruokaa lapsenlapsilleen ennen kuin huono olo iskee. Joulunvietto siirtyy vanhasta kodistani vanhempieni uuteen taloon, mutta olen päättänyt, että niin kauan kuin perheen kissa on paikalla, en ota tästä stressiä. Tärkein on se karvakasa, joka hinkkaa itseään joulumattoon ja yrittää kaataa kuusta.

DSC05632moumou joulu2

Kaipa nämä sekavat ajatukset voidaan tiivistää niin, että sittenkin odotan ensi viikkoa ja kotiinlähtöä. Ainakin vanhojen joulukuvien selailu viittaisi sellaiseen. Irtiotto kaupungista tulee tekemään hyvää, vaikka lomaa ei paljoa olekaan. Varasin itselleni töitä vuodenvaihteeksikin, koska en koskaan oikein juhli vuoden vaihtumista. Viime vuotta ei lasketa, se oli omituinen poikkeus tällä saralla. Mutta sellaisia jouluajatuksia tällä kertaa. Tekipä hyvää kirjoittaa vaan tajunnanvirtaa ylös. Toivottavasti muillakin mököttäjillä alkaa jo joulumieli löytyä. ♥