En tiedä…
… onko ihanampaa lahjaa kuin kukat rakkaalta ystävältä.
… miksi välillä uskon kaiken, mitä kuulen, mutta toisinaan en taas usko yhtään mitään.
… miten kertoisin tunteistani.
… kummalle puolelle asettuisin, koska sydän on kumman hiljaa ja järki täysin hukassa.
… mikä minusta tulee isona.
… tahdonko edes seinältäni löytyvään asetelmaan kuuluvaa kello-osaa lintujen keskelle.
… enkä tiedä, tahdonko edes tietää.
… millä selviän elämästä suuren salaisuuden kanssa.
… annetaanko joillekin todellakin vähemmän vai eivätkö he vaan näe, mitä heille tarjotaan.
… montaakaan parempaa asiaa tässä maailmassa kuin sadesään tunnelman.
… olenko sellainen kuin mitä itse oletan olevani.
… miksi joskus jostakin aiheesta ei pysty kirjoittamaan kuin yhden virkkeen, mutta tiedän sen, että ne hajanaiset ajatukset voi silloin koota tällaiseksi yhtenäiseksi postaukseksi. :)
SuZki
Tämä postaus on kuin vastaus itselleni: Kirjoita edes jotain blogiisi, jotta se eläisi edes vähän.
Paljon on ajatuksia itselläkin päässä, en saa vain aikaiseksi. mä lumouduin niin kirjasarjaan jonka luin että tekee mieli vielä upoutua uudestaan sinne. Kaikki käsityöt, askartelut ja näperrykset ovat jääneet.
Mutta toisaalta mukaan on tullut liikunta! Uintia, juoksua, nyrkkeilyä ja hiihtoa…aivan ihanaa.
ihana postaus :)
MouMou
Kirjasarjat vievät kyllä helposti mukanaan. Ja liikunta samoin! Itsekin käyn tällä viikolla tutustumassa uuteen kuntokeskukseen! :)
Juusku
Aika söpö postaus, jos tälläistä ilmaisua sopii käyttää.
Tuo salaisuuden kanssa eläminen herätti mun haluni kommentoida, koska mä luulen että suurimmalla osalla ihmisistä on salaisuuksia jotka vain itse tietää tai ehkä korkeintaan yksi tai kaksi ihmistä ihan pienimmässä lähipiirissä. Mulla on salaisuus, jota ei tiedä kukaan muu kuin mä ja jonka kertominen kenellekään ei kuulosta hyvältä idealta. Toisaalta sen paljastaminen edes jollekin voisi vähentää taakkaa ja ehkä muuttaa koko elämän suunnan, mutta en uskalla tehdä sitä. Tuntuu siltä, että on parempi vaan olla oman itsensä vanki vaikka ovet ei olekaan lukossa :I
MouMou
Juuri niin. Ei oikein tiedä, onko pahempi paha kertoa ja helpottaa omaa oloa, vai pitää kaikki edelleen omana tietona. Voi meitä ihmisiä…
Juusku
Mieti jos maailmassa ois sellainen ihminen, jolle voisi kertoa kaikki salaisuudet ilman että se tuomitsisi sua niiden perusteella eikä itse kantaisi niitä murheita omilla niskoillaan eikä kertoisi eteenpäin :O
MouMou
Haha, hyvä vitsi! :D
Ei vaan. Kai sellaisia onkin, mutta en uskalla kokeilla…
ella
Heh, katolinen rippituoli alkaa kuulostaa hyvältä tuumalta :D Omasta lähipiiristä en koskaan uskaltaisi etsiä salaisuuksilleni vartijaa. Olen tosin huomannut haluavani pysyä yllättävän “anonyyminä” monille vähemmän luotettaville tutuillekin.
MouMou
Sama vika meikäläisessä. Salaisuuksiakin viljelen niin, että yksi ystävä tietää yhden, ettei kukaan voisi murskata minua. Vainoharhainen? Ai minäkö?! :D
HANI
jotenkin tosi ihana postaus! :)
kauniita kukkia <3
MouMou
Eikö olekin! Nyt taas muistin, miten paljon kukat tuovatkaan asuntoon positiivista energiaa. :)
nasu86
<3
MouMou
<3
jensu
Ihana postaus! Sä oot niin aito ihminen <3
MouMou
Aito ja vähän sekaisin näköjään. ;)
May
Tuosta yhdestä lausahduksestasi tuli mieleen tämä Rajattoman biisi: http://www.youtube.com/watch?v=NzsYK4XoV-k
Se on itsellä monesti jotenkin selkeyttänyt ajatuksia kun sen on kuunnellut. Tsemppiä kaiken ajatussekamelskan keskelle! Onneksi on kukkia!
MouMou
Pitääkin kuunnella tuo heti, kun pääsen kotiin. Kiitos! :)
KatjaMaar
En tiedä…mutta käyppä tutustumassa tänne: http://www.ihminentavattavissa.fi/ ja heillä on sivusto myös facebookissa. Tommy kirjoittelee sinne hyviä oivalluksia, jotka laittaa ajattelemaan :)
Ihanaa päivää!
MouMou
Voi kamala, en mä noin hukassa ole! Mutta hyödyllinen sivu kyllä näköjään. Pitänee kirjanmerkitä tulevaisuuden varalta. :)
KatjaMaar
Voi ei :D en tarkoittanutkaan, että niin hukassa olisit, mutta olet just sen tyyppinen, että tahdot kehittää itseäsi monella tapaa. Ja kävipä mielessä, että sussa olis ainesta sellaseks mentoriksi ;)
MouMou
Hihi, vitsillä sen sanoinkin. :)
Mutta tosiaan, vaikutti kyllä ihastuttavalta sivulta. Mentoriksi en tosin voisi alkaa, ellei joku völttämättä tahtoisi oppia elämään mielikuvitusmaailmassa.<3
Pippuri
Olen pohtinut samaa: olenko sellainen ihminen, joka kuvittelen olevani. Toivottavasti, koska kuvittelen olevani ihan jees tyyppi.
Ps. Oot huippu!
MouMou
Hyvin tiivistetty. Tosin joskus myös negatiiviseksi käännettynä, kuten luonteeseeni kuuluu. :)
Silvia
Voi että ihana postaus! Samoja ajatuksii täälkin, mut kun kesä tulee niin ajatuksetkin kirkastuu ;)
Oot jotenki niin sulonen ihminen :)
MouMou
Se on muuten totta! Tai no, jo kevät riittäisi. :) <3
Maria
Voi kun tästäkin paistaa niin läpi se, että oot aito ihminen. Ihana.
MouMou
Mulle tulee näitä omia juttuja lukiessa vaan sellainen olo, että oon aina vähän hukassa. :)
miijamarya
kerron salaisuuden: asioilla on tapana järjestyä, usein vielä parhain päin. mitä ikinä huolesi ovatkaan.
MouMou
Voi, kiitos. Ihanasti sanottu. :) <3
anscu
ihanan ajattelvainen postaus. mä olen itsekin pohtinut viime aikoina erittäin paljon omaa ihmisyyttäni ja henkisyys on tullut paljon omissa ajatuksissani esille. Sitä miettii just, että millainen oikeasti on ja miten muut mut näkee ja riitänkö tällaisena ja teenkö elämässäni oikeaan suuntaan vieviä juttuja.
Jännä kun ollaan just samanikäsiä ja tällaiset ajatukset pyörii päässä, onko se sit ikä, i dont really know!
Mutta sitä olen aatellut, että elämässä en halua kyynistyä ja katkeroitua, vaan oppia kohtelemaan itseäni hyvin ja olemaan itselleni armollisempi ja hyväksyvämpi. ei kaikkea tarvitse hallita ja osata.
itsensä rakastaminen on kyllä äärettömän tärkeää, koska ilman sitä ei kyllä oikeasti voi muitakaan rakastaa.
ja omassa elämässäni etsin nyt just sitä AITOUTTA, että en halua sellaista elämää, jossa aina vaikerretaan esim töissä, että oispa jo viikonloppu, jne jne eli elää SITKU elämää, vaan haluan saada nautintoja perusarjesta ja elää ITSELLENI sopivaa elämää, en mielistellä muita ja laittaa omia tarpeitani vähäisemmiksi.
Haluan nauttia elämästäni, kun se on meidän ikäpolvelle suotu!
:) ja sen olen kyllä huomannut, että rakkaus on maailman tärkein asia, rakkaus kaikkea elämää kohtaan. <3 lapsilla se kyky on, rakastaa esim uutta päivää, me aikuiset se kaikessa tohinassa usein valitettavasti unohdetaa, ei osata elää tässä hetkessä, vaikkei meillä oikeasti ole mitään muuta kuin tämä hetki. :S
MouMou
“Mutta sitä olen aatellut, että elämässä en halua kyynistyä ja katkeroitua, vaan oppia kohtelemaan itseäni hyvin ja olemaan itselleni armollisempi ja hyväksyvämpi. ei kaikkea tarvitse hallita ja osata.”
Siinä vaiheessa, kun itse löysin itseni kaupungista, joka ahdisti minua, opiskelemasta tutkintoa, josta en ollut kiinnostunut, tuo ajatus kirkastui mieleeni erityisen hyvin. Rakkaudesta itseäni kohtaan muutin elämäni (ja itseni, siis ihan konkreettisesti). Hetkeäkään en ole tuota rehellisyyttä itseäni kohtaan katunut. <3
K
Oliko kyseinen kaupunki Jyväskylä? Itse opiskelen täällä ja myös minua ahdistaa se suunnattomasti. Kaikki läheiset ovat kaukana (ihan sinun kotikuntasi lähellä) ja vietän kotiseudulla jokaisen viikonlopun ja loman. Joka ikinen kerta, kun palaan tänne kotikulmilta, itkettää ja tekisi mieli vain jäädä kotikotiin peiton alle ja unohtaa kaikki.
MouMou
Aika hyvin tiivistetty mun silloiset tuntemukset. Yhdessä vaiheessa alkoi muka vähän helpottaa, mutta silti oli pakko muuttaa pois. :/