OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain käsiini kuvia, jotka Veera oli uudenvuodenbileistämme napsinut. Mietin kyllä hetken, pitäisikö nämä bileet pitää vain omissa muistoissa, mutta lopulta päätin ilahduttaa teitäkin bilekuvillamme. Juhlien teemana olivat viikset ja päähineet, joita ilmestyikin paikalle ilahduttavan runsaasti. Tarjoiluina oli pientä suolaista ja pari kakkua sekä tietysti edellisistä bileistä jääneitä Fresita-pulloja. Vierainani olivat illan epävirallisen valokuvaajani lisäksi Suomeen palannut Nina, yllättävän irstas Teemu ja Olav-merkkiä isännöivä Jussi, josta ennustamme suomiräpin seuraavaa tähteä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

uv3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikset tarjosin vierailleni minä, vaikka Jussilla taisi olla yhdet jo omasta takaa. Päähineitä ihmiset toivat mukanaan tai lainasivat meikäläiseltä. Paikalla nähtiin mm. hurja intiaanipäähine, jättilippis, ruususeppele, höyhenhärpäke ja vaikka mitä muuta. Omassa päässäni keikkui kruunun lisäksi välillä vihainen lintukin. Kaikkea sitä hyvässä seurassa tuleekin kokeiltua! Parhaat bileet taitavat muodostua aina silloin, kun bileporukka koostuu hieman omituisesta kokoonpanosta, joka ei yleensä vietä aikaa yhdessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

uv2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan ohjelmassa oli ennen baarikierrosta mm. lauluesityksiä ja yleistä juoruilua. Itse intouduin tulkitsemaan peräti kahdesti PlayStationilta saadussa SingStarissa (se SuomiSuosikit) Aamupoikien biisin nimeltä Beibi älä vonkaa. Esitin sen tosin hieman omalla tavallani, siksi lauluilmekin on aika kiinnostava. Kun esittää intialaista, ilmeidenkin on oltava uskottavat. Aksentilla laulaminen on parasta hupia, jos itse biisi sattuu olemaan huono hieman tylsä. Pakko muuten hankkia lisää noita laululevyjä ja pian!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

uv1

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilta päättyi mutkan (ja erään nimeltä mainitsettoman karaokebaarin) kautta erääseen suosikkipaikkaani. Le Bonk tarjosi (siis ei valitettavavasti kirjaimellisesti tarjonnut) meille mukavan loppuillan, vaikka itse vuodenvaihde kuluihin eräässä räkälässä maailman kamalinta lauluesitystä kuunnellen. “Mustalaiskartellin”, jollaiseksi lauluvastustajamme leikkisästi nimesimme, vuoksi emme itse päässeet laulamaan juuri yhtään, sillä tämän toisen ryhmän jäsenet pääsivät jostakin kumman syystä aina ohitsemme biisijonossa. Se ei kuitenkaan menoa lopultakaan haitannut. Ilta oli mahtava, kiitokset vielä kaikille siihen osallistuneille! :)

(suurin osa taustalla näkyvästä roinasta saatu)