Sähköpostiin ja kommenttiboksiin tulee aina välillä varsinkin pimeinä vuodenaikoina toteamuksia tai jopa vaatimuksia koskien blogin sisältöä. Pienenä muistutuksena noin tuhannennen kerran, että blogin sisältö riippuu aivan täysin sen kirjoittajan elämäntilanteesta, ja jos kun sen elämäntilanne sattuu olemaan se, että töissä leikitään iloista asiakaspalvelijaa, vaikka tekisi mieli itkeä takahuoneessa ja soittaa äidille, ja kotona sitten todella itketään pahaa oloa läheisellä paljastuneen sairauden ja muutaman muun syyn, joita en mistään hinnasta tänne kirjoittaisi, vuoksi, niitä päivän kuulumisia ja niin kutsuttuja asuja ei juurikaan tule tänne postailtua. Silloin keskitytään muihin asioihin.

Mielestäni on kohtuutonta palata tähän aiheeseen kerta toisensa jälkeen. Onko se niin vaikea käsittää, että niillä korteilla pelataan, mitä on jaettu? Jos elämässä on läsnä kivoja juttuja, kuvataan ja kirjoitetaan kivoja juttuja. Jos niitä ei ole, niitä ei kuvata eikä kirjoiteta. On täysin turha uhkailla blogin lukemisen lopettamisella tai millään muullakaan, se ei edelleenkään minua hetkauta. Tällä hetkellä haluan, että siskolleni saadaan kaikki niin hyvään kuntoon kuin tässä tapauksessa on mahdollista. Minua ei suoraan sanottuna voi edes vähempää kiinnostaa se, jos joku lähtee täältä lätkimään. Kirjoitan blogiani edelleen niille, jotka lukevat sitä minun vuokseni eivätkä juttujeni vuoksi. Ne lukijat näkevät huulipunapostauksen “Iinan uutena suosikkihuulipunana” eivätkä “taas yhtenä mainoksena”. Niitä lukijoita voi olla vaikka vain kymmenen. Ei se lukijoiden määrä, vaan se laatu.

mekko – Guess by Marciano (saatu)

kengät – Spirit (saatu)

Tässä kuitenkin vielä kymmenen minuuttia sitten ylläni ollut asu, kun en kerta saanut jäädä tänään töiden jälkeen kotiin itkemään. Olen jättänyt pikkujouluja aika surutta väliin tänä vuonna, mutta lupauduin jo viikkoja sitten yksiin erityisiin enkä kehdannut perua lupaustani. Kiharsin siis hiukseni ja etsin kaapista ylleni mekon, jota olen kyllä pitänyt muutamankin kerran, mutta jota en ole koskaan kuvannut blogiini. Tämä on niitä harvoja sinisävyisiä vaatteita, joita rakastan. Suuntasin Shakerin ja Ufo Shotin pikkujouluihin seuranani Jonna ja Nina ja lopultakin ilta oli kiva, vaikkakin tapahtumaan pääsemiseen kului oletettua enemmän aikaa. Tähän väliin jupinaa aiheesta: “Miksi jonkun kulkueen pitää pysäyttää koko Helsingin liikenne.“

Tsemppasinkin sitten äsken vaihteen vuoksi hurjasti ja pakotin naapurini pieneen kuvaussessioon tuossa rappukäytävässä. Kuvista tuli hieman sekundaa, mutta onpahan ainakin asukuvia niitä kaipaaville. Nämä oli tarkoitus ottaa ennen tapahtumaa, kun kiharat eivät vielä olleet suoristuneet, mekko rypyssä tai meikit poskilla. Luonnonvoimat vaan pääsivät valitettavasti korkkaritarpomisen aikana tekemään tuhojaan, mutta otatin kuvat silti. Tärkeämpää on kuitenkin huomioida, että kaiken tämän mökötyksen keskellä tuossa alla olevassa tärähtäneessä kuvassa näkyy jotakin, mikä on ollut hetken hukassa. Melkein aito hymy. :)