Voi luoja, mikä aamu! Olen jo vähän aikaa aristellut vasenta poskeani, sillä eräässä ylähampaassa on välillä tuntunut outoa jomotusta. Se on tuntunut kuitenkin vain muutaman kerran kuussa, joten en ole ajatellut kyseessä olevan mitään vakavaa. Jossakin vaiheessa huomasin kyllä, että syön nykyään kokonaan oikealla poskella. Tänä aamuna soitin sitten hammaslääkärin YTHS:lle, kun hammas alkoi tuntua illalla inhalta. Tapaamisessa selvisi, että kyseisessä hampaassa oli ollut jo edellisellä tarkastuksella Jyväskylässä reikä, jolle ei ollut tehty mitään(!) ja se reikä oli nyt aiheuttanu hampaan lohkeamisen sekä niin pahan reiän, että seuraavalla tapaamisella arvioidaan juurihoidon tarve.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki, sillä kipeän hampaan vieressä oli myös toisessa hampaassa isohko reikä ja vielä tämän lisäksi molemmilla puolissa poskihampaissani on tälläkin hetkellä kaksi pientä reikää. Sitä se kuulkaa teettää, kun entinen maitotyttö alkaa syödä Helsingissä enemmän karkkia kuin koskaan ja lopettaa se ihanan maidon juonnin, jonka ansiosta luut ovat olleet aina huippukunnossa eikä reikiäkään ole juuri koskaan ollut. Paniikissa korjasin sitten ruokavalioni kotiäidi-dieetin mukaiseksi ja ostinpa vielä purkkaakin, vaikka siitä tulee joskus huono olo. Eiköhän karkkien vähentämisellä ja “oikealla” ruualla päästä jo pitkälle.

Nyt saa olla äiti tyttärestään ylpeä, kun alan pitää puolukkasurvosta jääkaapissa ja syödä muutenkin taas fiksummin. Mikä hemmetti siinäkin on, että vaikka tietää, miten pitäisi elää, niin ei sitten kuitenkaan elä. Nyt jätän nimittäin vähäksi aikaa kokonaan hyvästit suuresti rakastamalleni Coca-Cola Zerolle ja muille herkullisille hammastuholaisille. Minuahan ette nakerra elävältä! Tuli muuten tuosta hunajasta mieleen, että hammaslääkärin tuolissa ei ole kovin miellyttävä maata selällään, kun suu on täynnä tekniikkaa ja nenä tukossa juuri saaneeni flunssan vuoksi.

neule – Object

housut – Only

kengät – 2nd hand

Päälleni vedin aamulla jotakin ihan omituista. Olisin kuollakseni halunnut laittaa tänään hatun, mutta musta huopahattunipa on tehnyt katoamistempun. Tänään on sellainen päivä, jona vihaan hiuksiani yli kaiken, joten olisi ollut kiva piilottaa ne jotenkin. Tyydyin sitten vetämään hiukset pois kasvoilta ja pukeutumaan tylsästi syksyiseen neuleeseen ja saappaisiin. Asukuvista tuli jotenkin hölmöjä, koska en puudutetuilla kasvoillani saa vieläkään hymyiltyä mitenkään järkevästi näyttämättä tahattomasti herra Tähkältä. Illalla pitäisi vielä tavata vuokraisäntä, toivottavasti saat turvonneen naamani kuosiin siihen mennessä! :D