Sain eilen melkein surunlaimentamisen asiantuntijalta eli sairaanhoitajan tyttäreltä kommenttiboksiini epävirallisen määräyksen hakea lääkkeeksi karmeaan oloon lempiannokseni sushia. Tänään tein niin ja arvatkaapa mitä? Kun vietin pari tuntia suosikkisarjojeni parissa sushilla herkutellen, ajatukseni tavallaan tuulettuivat. Paha olo ei kadonnut, mutta osasin jotenkin ottaa asiaan etäisyyttä. Nyt tuntuu taas hieman paremmalta.

Tämä päivärytmini on nykyään ihan naurettava. Menen kahdentoista maissa nukkumaan ja herän joskus yhden aikaan. Siinä välissä en välttämättä edes heräile katsomaan kelloa, vaan todellakin nukun tuon hurjat 13 tuntia. Nyt olisi oikeasti hyvä aika ryhdistäytyä elämän ja kirkasvalolampun kanssa. En voi hengailla joka päivä haalarissa iltapäivästä iltaan. Pukeuduin tänään toki muuhunkin kuin rakkaaseen hengailuhaalariini, sillä en ihan vielä kehtaa tuossa kaupungille ampaista. Tosin törmäsin viikonloppuna Subwayssa poikaan, jolla oli oranssi Jumpin-haalari ja meinasin tiputtaa leukani. Respect!

Mutta tosiaan, vaihdoin äsken haalarin farkkuihin ja kaivelin kaapista korot jalkoihin. En muistanutkaan, että olin laitattanut ylipolvensaappaisiini talvipohjat. Hyvä minä, osaan tehdä edes jotakin fiksua!:D Asukuvista tuli muuten tänään jotenkin hyytäviä, jopa vähän pelottavia. Kalpeahko iho, verenpunaiset huulet ja mustat vaatteet. Pitää huomenna koettaa herätä aikaisemmin, niin ehtii kuvaamaan valoisamman aikaan.

paita – Panic in Paradise (saatu)

farkut – H&M

takki – Kate Moss for Topshop

kengät – DinSko

Voisinkin seuraavaksi purkaa matkatavarani, koska se on eräistä syistä hieman viivästynyt. Pitäisi myös kokkailla loppuviikoksi iso kattilallinen ruokaa. Mielessä pyörii kalakeitto, mistä lienen saanut päähäni moisen idean. Kaipa se pitää toteuttaa, kun kerta alitajunta niin tahtoo. Se pirulainen kun sattuu tietämään harvinaisen usein, mitä kannattaisi missäkin tilanteessa tehdä. Tässä tilanteessa kannattaisi ehkä siirtää kirkasvalolamppu parvekkeelle, jotta saisi parempia asukuvia.;)