Eilinen ilta oli kamala! Kaikki, mitä tein, meni pieleen. Sotkin vaatteitani, potkin kipeitä jalkojani tuoliin, hajotin kaikenlaista ja tuhosin vaikka mitä. Kuulin väärin, sanoin väärin, tein väärin ja reagoin väärin. Kirjoitin väärin. Ketutti niin rankasti, ettei mitään rajaa. Miten voi yhdelle ihmiselle tapahtua niin monta pientä ketuttavaa kämmiä niin lyhyen ajan sisään? Ei se ole reilua! Ei saa mennä huonosti samaan aikaan sekä yksityiselämässä, blogissa, töissä että opinnoissa. Ei se vaan voi mennä niin. Tänään on pakko olla parempi päivä.

Koetin aamusta lähtien maksimoida päiväni mukavuuden, joten kipaisin jälleen kerran noutamassa aamupalaksi sushivalikoiman Mäkisen kalaliikkeestä. Jättimäinen aamulatte isoimmasta omistamastani mukista teki myös hyvää sekä ruumiille että sielulle. Kyllä, kuulun niihin ihmisiin, jotka tulevat onnelliseksi hyvästä ruuasta ja herkullisista juomista. Tekisi vähän mieli avautua näistä nykyajan erikoisruokavaliojutuista ja överihifistelyistä vähän pidemminkin, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Päivän asuksi kasasin vähän jotakin neutraalia ja vähän värejä. Tahdoin kokeilla uutta toppiani ja tiukkoja farkkujakin oli ikävä, joten tästä yhtälöstä syntyi päivän asuni. Jalokivivärejä in action! Tuo purppurainen toppi taitaa olla ametistin ja rubiinin risteytys, krhm. Aika yksinkertaista, mutta pukeutumismakuni onkin yleensä aika simppeli. Farkuilla pääsee jo pitkälle, siihen vielä kiva yläosa ja vähän jotakin jippoa. Tänään se pikkuinen jippo oli toppiin mätsäävät huulet. Korkkareilla kuorrutettuna, tietysti.;)

(Tosin jouduin sitten vaihtamaan kivan asuni ennen postireissua pienen teekuppitoilailun ja pikkuvarpaani repeämisen(!) jälkeen. Sekin vähän ketutti. Möh.)

toppi – Silkki Center

farkut – H&M

vyö – 2nd hand

kengät – eBay

takki – Vero Moda

Tuon topin tarina on muuten aika kiinnostava. Se menee kategoriaan “joskus se kauppa, jolle pyörittelet silmiäsi, osoittautuukin aarreaitaksi“, joten käy ainakin pyörähtämässä niissä epäilyttävissäkin putiikeissa. Helsingin Forumissa sijaitseva Silkki Center kuulosti ja näytti mummeleiden ostoparatiisilta, mutta kun Veera vakuutti paikan olevan vierailun arvoinen, astuin sisään. Ja tosiaan, siellä silkkineulosten ja kirjavien huivien seassa oli vaikka mitä, kun vaan jaksoi vähän tarkastella lähempää.

Minä ostin purppuraisen silkkitopin ihan perusmallissa. Koska se on viime kauden väriä, sain sen hieman alle 20 euron hintaan. Ostin sen myös mustana täyteen hintaan, kerrankin taktinen veto meikätytöltä. Tällaisesta perustopista polyesteriversio maksaisi jossakin Zarassa varmaankin 40 euroa. Nyt sain 100 % silkkiä kahdellakympillä ja vielä aivan ihanassa värissä. Ei varmaankaan tarvitse erikseen kertoa, kuinka tyytyväinen olen ostoksiini!

Ai niin, se ketutuksen aihe, joka aiheutti mm. pahantuulisen otsikon. Siihen ei nimittäin eilisen päivän ilta riittänyt, vaan ihan hetki sitten tapahtui jotakin raivostuttavaa. Tyttöhömppää vol. 3 -postaus oli melkein valmis, kun se katosi. Sitä ei ole julkaistuissa, luonnoksissa, ajastetuissa eikä edes historiassa. Nyt ketuttaan sen verran, että odottelen vähän aikaa ennen kuin aloitan sen työstämisen uudelleen. WordPress, välillä vihaan sinua…