No mutta heippa! Jätin kameran johdon kotiin, ettei tarvitsisi stressata blogista, mutta päädyin näköjään silti kuluttamaan aikaa koneen pariin. Hengailen yksin Jonnan luona, Sallan kun lähti jo Turkuun ja Veera saapuu tänne vasta myöhemmin. Vähän laiskottaisi pitkän kuvausaamun jälkeen, mutta kohta on varmaankin pakko hakea kahvimaitoa kulmakaupasta. Kofeiiniriippuvuuteni vain pahenee kokoajan! Siksi nappasin kuvituskuvaksikin tähän postaukseen höpsön kahvidrinkkikuvan alkukesältä. Nam.

Olin muuten illalla ihan onnessani, kun Salla kertoi maanantain olevan tärkeä päivä. Minä raukka luulin, että kerrankin joku muu kuin perheenjäseneni muistaa nimipäiväni, mutta Sallipa mehutteli Salkkareiden jatkumista. Että se itku siitä lyhyestä ilosta!:D Jonakin vuonna tästä nimipäiväaiheesta nousi blogissani kamala kohu, ei sellaisia kuulemma edes tarvitse muistaa tai ainakaan juhlia. Miten on teidän laitanne? Onko nimipäivän muistaminen turhake vai traditio?