Pienen kissapojan rankka päivä
Olipa henkisesti rankka päivä! Perheemme kissa leikattiin tänään eikä sen tapahtuman odottaminen ollut mukavaa kellekään. Karvavauva vaelteli jaloissamme koko päivän, mutta koska edessä oli nukutus, ei vauvelille saanut antaa ruokaa. Kissa oli selkeästi hämmentynyt tällaisesta laiminlyönnistä ruokarintamalla ja osoitti mieltänsä. Välillä äänneltiin kissamaisesti jaloissa, välillä piilouduttiin pahvimökkiin mököttämään.
Lopulta tuli kuitenkin aika lähteä eläinlääkärin luokse. Kantokopasta eli poikamiesboksista ei yllättäen kuulunutkaan sitten yhtään mitään. Ei inahdustakaan, ei edes murinaa tai pientä vinkumista. Kotona siellä heiteltiin vielä kuperkeikkoja, mutta kun päästiin autoon, kissa oli tyyni kuin ihmisen mieli. Tähän ei kukaan ollut osannut (kissa)tilastojen valossa varautua.
Eläinlääkärin odotushuoneessa perheen naiset vuodattivat vähän paniikkikyyneleitä, mutta itse nukutustilanne sujui hyvin. Mukana oli suosikkilelu ja kolme silittelevää naista. Sydän löi tuhatta ja sataa (varmaan meillä kaikilla), mutta kissa oli rauhallinen kuin mikä. Ihanan helppo tapaus. Kiltti hoitajanainen kehui Finskin komeita vehkeitä ja sitten ne deletoitiin. Se siitä, heippa pallurat!
Nyt rakas toipuu hiljalleen nukutuksesta ja leikkauksesta. Tai no hiljalleen ja hiljalleen. Herätyspiikin jälkeen kissa palasi omaksi energiseksi itsekseen. Tosin se pystyy istumaan vain toisella kankullaan kipujen vuoksi. Voi vauvaa.:(
Sonia
Mun kisulimisuli kävi kanssa tänään lääkärissä. Otatutan siltä vuosittain verikokeet, ja kaksi viikkoa sitten näytti, että valkosolut ovat alhaalla. Onneksi nyt tänään kontrollikokeissa valkosolutasapaino oli normaali, oli siis vain hetkellinen notkahdus. On se niin tärkeää se, että perheenjäsen voi hyvin, ymmärrän huolesi…
Tervehtymisiä kisulle! Ei se onneksi kauaa kestä tuo paraneminen yleensä. :)
MouMou
Onneksi kaikki oli hyvin teilläkin!<3 Me täällä parannutaan yhdessä.:)
Karolina
Pikaista paranemista Finskille! Muistan kun meidän pojalla oli samanlainen leikkaus ja voi kun se oli raukka sen jälkeen. Pysyi kuitenkin onneksi samanlaisena hassuna kuin aina ennenkin. :)
MouMou
Kyllä vaikuttaa nyt siltä, että tuokin jatkaa hulituslinjalla. Ja hyvä niin. Eihän me meidän villeistä pojista halutakaan rauhallisia.;)
Jenssku
Voi reppanaa! Minä käytin oman kollini leikkautettavana keväällä ja poika kyllä palautui normaaliksi itsekseen jo samana iltana. :) Tosin meillä tuo operaatio tapahtuikin rauhoitettuna tms. (en muista oikeaa termiä) ja olikin ohi alle vartissa. Päivällä/alkuillasta käveli tietysti tokkureisena ja oli väsynyt, mutta sitten mentiinkin jo samaa rallia kuin ennenkin loppuillasta. :)
MouMou
Oho, aika nopeasti ne nykyään hoidetaan!:) Mulle tuli jo yllärinä se, että nykyään annetaan myös herätyspiikki.
ella
Erikoista tuo herätyspiikinanto. Tavallisesti sitä ei anneta, ellei kissan ole jostain syystä oltava hereillä pian. Minulle on selitetty asia niin, että nukkuvana toipilaan kisulaisen ei tarvitse sietää mahdollisia kipujaan ja rauhallisempanakin otus pysyy hetkisen. Toisaalta, kollipojat kastroidaan usein pelkästään rauhoitettuina.
Kivuista tosin ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka herätys on annettukin, sillä todennäköisesti kissalle on annettu myös pitkävaikutteinen kipulääke. Sen voimilla myös “kokonaan auki” (kolleihin verrattuna) leikatut steriloidut neitikissat pystyvät ihmistensä kauhuksi pomppimaan ja reutomaan kuten terveinäkin jo samana iltana :D
MouMou
Outo se herätyspiikki minustakin oli, kun olen tottunut odottelemaan kylpyhuoneen lattialla, milloin kissa virkoaa. Mutta kaipa ne ajat muuttuvat.:)
Mira K
Kun meijän kaks killiä leikattiin, ne oli koko päivän ihan horroksessa, vaelteli ympäri tupaa ja laski allensa. Oli aika hauska seurata, mihin ne seuraavaks raahautu :D Vessassa kuitenkin pidettiin.
MouMou
Voi vauvoja! Meillä katit heräilevät yleensä kylppärissä, mutta Finski on nyt yllättävän virkeä.:)
Saara
Voih <3
Minun tyttökissa oli unessa vielä pitkään sen jälkeen kun päästiin lääkäristä kotiin. Kun se heräsi niin raukka oli ihan hukassa ja mua itketti kun se oli niin onneton :D Pieni yritti raahautua ruokakuppia kohti mutta eihän sitä vielä heti saanut syöttää… Ja kupsahteli matkan aikana monta monta kertaa pyllylleen kunnes viimein tajusi jäädä istumaan kunnes pää selviää :)
Toissaviikolla mun vauva sitten haudattiin :'( Jäi auton alle vaikka osasi kyllä katsoa jo tien yli mutta kun suurin osa autoista ei hidasta rajoituksien mukaan…
Anteeksi avautuminen. Helpottaa kun saa itkun kanssa tihrustaa näytölle jotain :)
MouMou
EIKÄ!:( Voi, otan osaa. Meidän talonkin ohi kaahaa porukka kamalaa vauhtia, vaikka tässä on 30 km/h nopeusrajoitus. Sietäisivät hävetä!
Natalia
Oliko nopea operaatio? Ja miten pikkuinen voi?:)
Meillä on sama operaatio maanantaina ja on kyllä sydäntä särkevää… Mutta kai se on pakko :)
MouMou
Operaatio oli nopea. Suurin osa ajasta meni siihen, että herätyspiikin vaikutuksen alkamista odoteltiin. Nyt kaikki on jo hyvin!<3 Ja niin tulee olemaan teilläkin.:)
tiia
Voi toista.. onneks poikakissoille toi operaatio on paljon helpompi kun tytöille! :) meidän pikku-ukko kyseisen leikkauksen jälkeen olis vaan halunnu kulkee normaalisti pitkin kämppää kunne nappasin sen peittojen väliin kuljetuskoppaan kun rupes ruumiinlämpö laskeen että tärisi ihan.. :/ onneks kissat on sisukkaita elukoita! <3
MouMou
Voi toista!<3 Haliraspsutuksia sinne.:)
Jenni
Voi reppanaa! Meidän iskälle on ollut meidän poikakissojen leikkaukset aika kovia paikkoja :D Oma tyttökisuni leikattiin keväällä, alkoi olemaan sellaiset ‘kurppataudit’ parin viikon välein ettei sitä mouruntaa kestänyt. Ja varmasti kissallekin parempi niin.
MouMou
Itse ainakin koetan ajatella niin, että leikkaus helpottaa myös kissan elämää.:)
Koo
Voi pientä. Meillä on huomenna edessä tyttökissamme leikkaus ja ensimmäistä kertaa jännittää viedä se eläinlääkärille, meillä on sentään aina ollut kissoja siitä asti kun olin 6v. Kotiin jää odottamaan 14-viikkoinen poju, se varmaan ihmettelee toisen nuutunutta olemusta leikkauksen jälkeen.
MouMou
Voi, toinen voi sitten lohduttaa leikattua, kun operaatio on ohi. Tsemppiä!<3
KurtCobain
Miau!
Muistan kun oma karvakasani menetti pienet palleronsa! Kyllä se vähän ihmeissään oli kantokopassa että minne nyt ollaan menossa ja varsinkin kun eläinasemalla haukahteli koira! Mutta kaikki sujui hyvin ja kotona sitten oltiin loppu päivä vähän pökerryksissä mutta muuten tehtiin tuhoja kuten ennenkin!
MouMou
Ihana, että noista leikkauksista palaudutaan nykyään noin nopeasti.:)
chesh
Voi, paranemisia teiän kissaherralle!
Meiän kisu piti joskus rauhottaa pelkästään sen takia, että saatiin virtsatietulehdus tutkittuun ja jotain muita kokeita tehtyyn, niin aggressiivisesti se käyttäytyi hoitsuja kohtaan :D Meinasi kyllä itselläkin tippa tulla linssiin kun se aine alkoi vaikuttaa, katti meni niin äkkiä niin veteläksi ja päästeli kauheen surumielisiä maukuja. Ja vanha kun on ni meni pari päivää ennenkuin palasi omaksi ihanaksi itsekseen. Onneksi palasi kuitenkin!
MouMou
Se tunne, kun toinen katsoo peloissaan silmiin, kun meinaan nukahtaa, aiheutti viime kerralla sen, että allekirjoittanutta pyydettiin poistumaan toimenpidehuoneesta. Heittäydyin vähän hysteeriseksi.:(
kamu
Heh, luulin aluksi että kyseessä oli joku isompi leikkaus (kasvain tai jotain), kun oli niin suru puserossa :D Onneksi ei kuitenkaan. Kastrointihan on ihan helppo perusoperaatio nykyään, varsinkin kolleilla. Ja kaikki kissat tulisi tietysti leikata, ja mielellään jo nuorina. Yleensä parantaa elämänlaatua kun eivät haikaile vastakkaisen sukupuolen perään, muutenkin ovat rauhallisempia :) Eikä ulkokissojen jäljiltä tule niitä kissanpenturaasuja jotka nääntyy jonnekin metsään.
Itse olen leikkauttanut kolme kollikissaa, kaikki leikkaukset menneet hyvin ja kissat olleet vain hieman pökkyrässä herättyään. Heräsivät vasta kotona jossain vaiheessa, eli herätyspiikkejä ei annettu. Yksi kissoistani lähti heti herättyään hoipertelemaan keittiöön. Yritin laittaa sitä takaisin nukkumaan ja laitoin ruokaa ja vettä viereen ettei tarvisi lähteä vaeltamaan mihinkään. Mutta kissa ehdottomasti halusi lähteä liikkeelle, suuntasi keittiöön, nukahti istualleen pää nojaten keittiönkaappiin ja jatkoi siitä matkaa hiekkalaatikolleen. Kissaparalla oli siis hätä, eikä siistinä otuksena voinut kuvitellakaan pissivänsä muualle kuin laatikkoon, oli kuinka pökkyrässä tahansa :D No ne pisut meni kyllä laatikon ohi kun horjutti vielä sen verran pahasti, mutta yritys oli hyvä! Karvaiset kamut on kyllä ihania.
MouMou
Kyllä tuohonkin varmaaan joskus tottuu, mutta jotenkin se eläimen avuttomuus vetään surulliseksi kerta toisensä jälkeen. Nössö mikä nössö!:D