Maailman parhaat grillibileet
Että tämän postauksen väsääminen kesti! En tiedä, onko kyse koneestani vaiko kamerasta, mutta uusi pokkarini on hieman outo. Olipa ristiriitainen lause, pistetään tämän jumituksen piikkiin. Kuitenkin, kun kamerastani siirtää kuvat koneelle, ne ovat tietysti isoja (about 3000 pistettä leveitä). Valitsen sitten kuvat, joita tahdon käyttää ja pienennän ne blogiin sopiviksi (600 leveiksi). Sitten tallennan kuvat. Niin olen aina tehnyt, koska jos ottaisi kameralla suoraan noita pieniä kuvia, niissä ei olisi tarpeeksi rajausvaraa.
No, muiden kameroiden kanssa kuvat latautuvat blogiini 600-leveinä, koska olen ne sellaisiksi pienentänyt, mutta nyt ne latautuvatkin alkuperäisessä leveydessään! Kun koetan avata samaa kuvaa koneelta, se väittää leveydeksi sen muokkaamani 600. En vaan ymmärrä, miten kuvat voivat olla niin isoja, kun olen ne kerta onnistunesti(?) pienentänyt. Skaalaan sitten kaikki kuvat yksitellen WordPressillä. Kyllä meinaan ketuttaa! Pitääkin kahlata ohjekirja läpi, jos en ole huomannut kamerassa jotakin outoa asetusta. Huokaus.:/
“My Toyota is fantastic!”
Jotta en joutuisi luomaan blogiini uutta kategoriaa nimeltä kamerakiukutus, siirryn mukavempiin aiheisiin eli eiliseen. Suunnitelmissani oli lähteä päiväjunalla takaisin tänne maalle ja viettää rauhallinen ilta. Toisin kuitenkin kävi. Aamupalaseurakseni tarjoutunut Veera nimittäin päätti viedä minut kotiin asti ja kutsui itsensä samalla kylään. Ihana yllätys! Automatka ystävän kanssa kuluu meinaan tuhat kertaa nopeammin kuin junamatka yksin.:)
“Veerani, Veerani mun…”
“Liian kovakourainen kahvihimo iski. Oho, hups!”
“Kaadatko Veera meille jo lisää matkakahvia sun söpöihin mukeihin?”
“Aargh, miksi aina meidän autoreissujen aikana iskee kamala rankkasade?!”
“Jos mä otan kuvan tästä kulmasta, mun jalat on maailman ISOIMMAT!:D”
“Osaan mä silti hymyilläkin…”
“Kato Veera, Kylmäkosken nähtävyys eli festivaalitoimisto!”
Ajomatkamme eli se noin 200 kilometrin matka meni ihan hurauksessa hyvässä seurassa. Veera otetaan meillä aina lämpimästi vastaan, hän kun sattui hurmaamaan koko perheeni asuessaan viime kesänä luonamme viikon verran. Sekin on kiva, miten eri kautta tuntemani ystävät tulevat keskenään toimeen niin hyvin. Joitakin yhdistäviä tekijöitä ystävissäni siis saattaa olla. Se huono huumori ehkä?;)
“Nyt me ollaan vihdoin kotona viidakossa.”
“Tervetuliaisdrinksunne, olkaa hyvä. Siis nää on vaan isot jääkahvit…”
“Teidän orav…kissa on kamala vaanimaan!<3”
“No, keltäköhän se katti on sen vaanimisen oppinut?”
“Mää koetin rillata…”
“… mutta lopputulos toi mieleen teurastamisen!”
“Onneksi kaksi karvakasaa tuli lohduttamaan surkeaa grillaajaa!<3”
Päätimme siis pitää pikkuisen grillibileet ja pistimme pallogrillin tulille. Tai hiilille, heh. Tarjotavina meillä oli pekonisieniä sekä Aura- että yrttijuustotäytteellä, possuvartaita sekä jälkiruokatorttua. Lisäksi naposteltiin poppareita ja ruokajuomana toimi (aluksi) limukoiden kuningas. Zero, sinua me palvomme! Grillijuhlat pidettiin meidän pihallamme sekä omalla kotiterassilla. Harmi vaan, ettei naapuriterassia ole ihan vielä lopetettu, joten juoppojen ja kaiken maailman “karaokemestareiden” örvellys vähän häiritsi. Onneksi se pirun pulju menee kohta kiinni.
“Parasta maailmassa kertaa kaksi.:)”
“Kesän coolein kello – CHECK!”
“Jos noi pekonisienet pariutuu, tuleeko niitä sitten lisää?”
“Jos ei tule, onneksi voi vedellä vartaita.”
“Tai säästää kaiken tilan jälkiruualle!<3”
“Jos taas ei ole nälkä, me voidaan kyllä vaan ihailla noita sateenkaaria.”
Koska illasta tuli kostea ja kaunis, lähdimme vielä käymään pariin otteeseen kylällä. Veera lähti ajamaan illalla takaisin Jyväskylään, mutta Manu ja Jane pitivät onneksi seuraa minulle. Kun Janekin lähti omille teilleen, jatkoimme Manun kanssa iltaa kameroiden kera. Tällaiset spontaanit grilli-illat ovat kyllä kesäloman helmiä. Tätä lisää!:)
“Sumu luo jännittävää fiilistä autioon kylään. Kuvataan sitä!”
“Sitten sä Manu voisit tehdä jonkinlaisia kummitustanssiliikkeitä, kun mä kuvaan.”
“Tai mennään vaan myllylle napsimaan epäselviä ja sumuisia kuvia toisistamme.”
flic
heiheiheeeii, mistä tollasia mukeja saa!? ihania, rakastuin ihan samantien ja haluan mökille noi! :D
MouMou
Tokmannilta ainakin siskoni osti omansa.:) Ja tuon merkki on siis Muurla.
flic
oo, sinne siis! kiitos tiedosta :)
MouMou
Eipä mitään. Niitä on monenlaisia, en osaisi ikinä valita itsesitä oikeaa.:)
noora
Oi, tällasia kesäpäiviä mäkin haluaisin! Valitettavasti vaan entisessä kotikunnassa vanha kaveriporukka on “vähän” hajonnut ja Jyväskylässä en ole sellaista (vieläkään) onnistunut muodostamaan. Varsinkaan sellaista, etteivät kaikki muut olisi jossain muualla (=kotikunnillaan, se heille siis suopeasti suotakoon) koko kesän. Mutta ehkä tää tästä kun en oo vieläkään Jyväskylästä mihinkään menossa vaikka opiskelupaikka/työpaikka vähän taitaa vaihtuakin. :)
Ihanan näköistä kuitenkin, ja ihan parasta et vähän sateisestakin päivästä on revitty kaikki ilo irti!
MouMou
Meilläkin hajosin melkein, mutta kyllä ne oikeat ystävä jotenkin onnistuivat pysymään siinä rinnalla. Välimatka jotenkin paljasti, kuka on oikeasti läheinen.:)
Jotenkin näinkin “vanhana” uusien kavereiden löytäminen ei ole enää niin helppoa. Tosin itselläkin se saattaa olla edessä taas kohta.
Mimi
Oiii, ihanan tunnelmallisia kuvia! Suomalaisissa pikkukylissä on sitä Jotakin, etenkin aamu-usvan aikaan.
Mitä tuo jälkiruoka muuten on…?
MouMou
Niinpä, sinäpä sen sanoit.:)
Jälkkäri on Bilar-torttua, ohje löytyy täältä:
http://moumou.indiedays.com/2011/07/10/vaaleanpunainen-unelma-2/
laura
Pekonisienet aurajuustolla on ihan parasta kesäruokaa! <3
MouMou
AAMEN!<3
Stiia
Kerrankin oli osittain tutunnäköistä maisemaa kuvissa ;)
Onko siellä ihan oikeasti vielä jossain karaokeakin?! Mä oon jotenkin ollut ihan siinä luulossa, että koko paikassa ei oo enää mitään muuta kuin Milleri (ja sekin kai nykyään Tokmanni) ja Paspoiketen (vai onkohan sekään enää ikinä auki?) :D
Jep, mutta onpas teillä ollut kivan näköiset grillaukset! Mäkin haluaisin :)
MouMou
On. Voi luoja, on… Odotan niin, että se pulju menee kiinni!:)
Ja hei ihana, että Paspoiketen on tuttu!<3 Mun sukulainen nimittäin pitää sitä, vieläkin. *nam*
Stiia
Hah :D pitääkin ens kerrala käydä vetäseen parit karaoket, jos se oo siihen mennässä vielä lopetettu :P Voipi olla että mun “laulamisen” jälkeen sieltä hävitettäis ainakin karaokevehkeet mahdollisimman nopeasti :D :D
Jep ohan se Paspoiketen tuttu paikka kun täti asustelee ihan siinä sen lähellä niin siitä tulee aina ajettua ohi kun tulee tädillä käytyä (viettämässä joulut sun muut juhlapyhät) :) Saattaapi olla että ko. paikka näkyy tädin ikkunastakin, nyt en oo kyllä aivan varma :D
MouMou
Haha! Se on kyllä sellainen karaoke, että vaikka työnnät sormet korviin ja laulat ihan mitä sattuu, se kuulostaa silti takuulla paremmalta kuin nykyinen anti!:D
imlacking
Vesisateet (ei niin rankatkaan) on ärsyttäviä samalla, kun ajaa autolla. Mä ajoin oman ajokorttini vasta viime vuonna ja inssi osui päivälle jolloin satoi vettä. Tai siinä kävin niin, että ajoin viimeisen ajotunnin vesisateessa ja, kun tuli inssin vuoro, alkoi paistaa aurinko :D. Sitten vähän myöhemmin alkoi sataa vettä uudelleen :D. Aluksi tuntui, että tuulilasinpyyhkijät häiritsee hirveästi ajamista. Nykyisin niihin on jo hieman tottunut.
Oltiin miehen kanssa reilu viikko sitten käymässä Jyväskylässä. Ensin alkoi ukkostaa ja sen jälkeen tuli rankkasade. Vaikka en itse ajanut, ahdisti ihan todella paljon ettei eteensä nähnyt. Mentiin Keljon Prismaan parkkihalliin ja, kun tultiin takas niin sillonkin paisto taas aurinko :D.
Löytötexissä on ainakin kans noita mukeja.
MouMou
Tuo sade on kyllä kumma, kun se osaa niin terrorisoida, mutta se on myös ihana tavallaan.:)