Ne karmeat opinnäytetyökyselyt, joiden “vastaamiseen menee vain hetki”, mutta joissa sitten on 30 000 avointa kysymystä lisäkysymyksineen, pyytävät usein määrittelemään seikkoja, jotka tekevät blogista hyvän tai huonon. Olen tehnyt näitä postauksia ennenkin, mutta koska mielipiteet muuttuvat ja unohdan aina jotakin, eiköhän tätä listaa ole nyt hyvä vähän päivittää. Keräsin pariksi listaksi omia määritteitäni siitä, mikä tekee blogista kiinnostavan tai epäkiinnostavan.

blogging

Blogin kiinnostusta lisäävät:

  • kivat kuvat. Valitsin adjektiiviksi “kivan” siksi, että se sisältää monta asiaa. Ei tarvitse omistaa järkkäriä, kunhan välttelee peilikuvia, salamahelvettiä ja pikselimössöä. Eli ammattilaistasoa ei vaadita, mutta selkeyttä kylläkin. Voisin demonstroida huonoja kuvia ensimmäisen blogini kuvilla, mutta en aio tehdä sitä!:D
  • toimivat perusasiat. Videot, jotka ovat sopivan leveät blogiin eivätkä tule montaa senttiä kirjoitustilan yli. Hyvä fontti. Kuvien ja tekstin suhde. Sellaiset jutut, joita pitää jo itsestäänselvyyksinä, mutta jotka ovat harmittavan monella pielessä. Osa näistä jutuista on kyllä sellaisia, että ne oppii vain tekemällä ja kokeilemalla.
  • bloggaajan inhimillisyys. Älä turhaan yritä luoda itsestäsi virheetöntä ja täydellistä kuvaa. Pienet säröt tekevät ihmisestä vain kiinnostavamman. Ei ole sattumaa, että sellaisilla bloggaajilla, joihin on helppo samaistua, on paljon seuraajia.
  • kirjoittajan persoona. Olit sitten millainen tyyppi tahansa, tuo se oma persoonasi näkyviin blogissasi. Pahimpia ovat ehkä ne blogit, joiden pitäjä koettaa pitää kielensä jokaisen vastaantulijan hanurissa ja joka on samaa mieltä kaikkien kanssa. Tarkennan silti vielä, että mielipidejyrääjä ei tarvitse olla, mutta omia näkökulmia on hyvä olla ja ne kannattaa oppia perustelemaan.
  • hyvä blogipohja. Blogger tai WordPress ovat hyviä, välttele esim. Vuodatusta. Mitä enemmän blogipohjaa voi itse muokata sen parempi. Tärkeintä on kuitenkin, että osaat käyttää blogiasi, oli se kuinka simppeli tahansa.
  • tietty yksinkertaisuus. Yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi selitetyt asiat. Taustatiedot. Ota siis huomioon, milloin puhut jostakin asiasta ensimmäistä kertaa. Älä oleta, että lukijat muistavat jonkun sivulauseesi, vaan kertaa. Lukijan pitää pysyä mukana menossa, ellet sitten tosissaan kirjoita vain itsellesi.
  • bloggaajan ystävällisyys eli lukijoiden huomioiminen. Lukijalle on tärkeä tuntea itsensä hyväksytyksi vieraaksi blogissa. Esimerkiksi kommentteihin vastaaminen kuuluu hyviin tapoihin ja on hyvin, hyvin tärkeää monille lukijoille. Muuten voi syntyä mielikuva, että bloggaaja pitää itseään jotenkin lukijoita parempana ja syytää vaan norsunluutornistaan nöyrille alamaisille postauksiaan.

the-computer-demands-a-blog

Blogin kiinnostusta vähentävät:

  • liian pitkä nimi. “This is my fashion/style/life(style)blog and please leave a fucking comment – WORLD PEACE BY EMMA!” ja tätä tasoa. Ei toimi.
  • huono päivitystahti. Ei tarvitse kirjoittaa monta kertaa päivässä, ei edes joka päivä, mutta edes pari kertaa viikossa. Palaan samaa teesiin myöhemmin, mutta jos ei ole asiaa, kannattaako edes blogata?
  • banneri, joka on niin korkea, että kun avaat blogin, et näe muuta kuin sen. Iso plussa tipahtaa aina, kun blogin avattua näkee heti uusimman postauksen otsikon.
  • kirjainkikkailu eli ihmisistä kirjaimilla puhuminen. Jos et halua paljastaa jonkun nimeä, älä puhu tyypistä tai anna hänelle titteli tai lempinimi. Inhoan yli kaiken lukea postausta, jossa kirjaimet seikkailevat. Eli ei näin: “Z, joka muuten on X:n serkku, tuli Y:n kanssa meille ja sitten E, J ja S soittivat ja sanoivat, että X (niin ja S siis seurustelee sen kanssa) oli eilen ollut R:n kanssa jossakin.” Niin siis anteeksi mitä? Yksinkertaista, kiitos.
  • kiroilu ja huono kielioppi. Ihmiset, vaikka kuinka julistatte, kirjakielen olevan vanhuksille, se “emt tänää sit chillattii vaan Mc-gäris!1” on hirveää luettavaa. Suoraan sanottuna noista lauseista ei edes aina löydä sitä pointtia ja ne pitää lukea pariin otteeseen. Voit ihan hyvin käyttää mä/sä-sanoja mutta kirjoittaa silti hyvää ja ymmärrettävää suomea. “Käytiin tänään Mäkkärissä Lissun kanssa. Mä otin päärynäpirtelön, se mansikan.” Ei paha?:)
  • liialliset sisäpiirijutut. Ellei blogisi ole tarkoitettu vain pienelle porukalle, älä viljele sisäpiirijuttuja. Lukijoita ärsyttää, jos heillä on koko ajan ulkopuolinen olo. Sisäpiirijuttublogit kannattaa pitää salasanallisina/yksityisinä tai lukijoille olisi ainakin hyvä avata sisäpiirijuttuja, jos niistä tahtoo välttämättä kirjoittaa.
  • asiat, jotka paljastavat, ettei bloggaajaa kiinnosta bloggaaminen. Jos ensimmäinen postaus uudessa blogissa on kysely, mistä lukijat haluaisivat lukea, en jää seuraamaan blogia. Kenestä se on muka hyvä merkki, jos bloggaajan ideat ovat lopussa jo alussa? Jos sinulla ei ole mitään asiaa, ÄLÄ ALA BLOGGAAJAKSI.

blog-blog-blog

Nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen, mutta listoja olisi helppo jatkaa vaikka kuinka pitkiksi. Päivittäin törmää hyviin ja huonoihin esimerkkeihin. Pakko vielä korostaa, että nämä olivat vain minun mielipiteitäni, koska joku luonnollisesti tunnistaa itsensä jostakin kohtaa ja päättää, että käytin juuri hänen blogiaan esimerkkinä. No, en käyttänyt.:)

(kuva täältä ja täältä)