Toinen ekovalinta, johon tahdon tarttua, on liikkuminen. Jos tulevaisuuden minäni ottaisi minuun yhteyttä ja kertoisi, etten tule koskaan hankkimaan autoa, en yllättyisi tippakaan. Maalla asuessani kävelin tai pyöräilin kaikkialle, pisimmän koulumatkanikin yläasteella taitoin bussilla. Tampereelle muutettuani käytin satunnaisesti bussia, jos piti päästä kaupungin toiselle laidalle. Täällä Jyväskylässä pääasiallisesti kävelen. Kotona käyn parinsadan kilometrin päässä junalla. Pyrin siis kävelemään mahdollisimman paljon, mutta jos matka on liian pitkä, turvaudun julkiseen liikenteeseen.

En tietenkään ole tässäkään asiassa pyhimys, vaan olen välillä ystäväni tai vanhempieni kyydissä yksityisautossa. Esimerkiksi silloin, jos haen postista ison kasan paketteja enkä saisi millään kannettua niitä yksin edes bussissa. Tuntuisi myös hassulta maksaa bussilipun hinta muutaman korttelin matkasta. Ehkä vaan hankin kottikärryt, jotta voin luopua yksityisautoilusta kokonaan.;)

Vanhempieni luona yksityisautoilen eniten, kun käymme kaupoilla. Kylmäkoskelta kyllä menisi busseja lähikuntiin, mutta jotenkin vanhempien luona on niin tottunut menemään kaikkialle omalla autolla. Saatan palata vielä myöhemmin tähän aiheeseen, sillä asiaa mietittyäni selvisi, että olen oppinut monet epäekologiset tapani juurikin kotoani. Tosin sieltä olen oppinut myös paljon ekologisuutta, joten kompensaatio toteutuu.

walking in heels

Ekovalinta 2/7 eli liikkuminen pähkinänkuoressa:

Mieti, millä liikut. Suosi kimppakyytejä, moottorittomia kulkuvälineitä sekä joukkoliikennettä. Jos matkustelet paljon ja varsinkin lentokoneella, harkitse hiilidiksidipäästöjesi korvaamista.

(kuva täältä)