Kirje 34-vuotiaalle minulle

Menneisyyden haamu täällä huutelee. Nimittäin minä, tai siis sinä, kymmenen vuotta sitten. Kirjoitin vähän aikaa sitten kirjeen itselleni kymmenen vuotta sitten. Epäilen, että pyörittelet tälle 24-vuotiaalle silmiäsi yhtä paljon kuin minä sille 14-vuotiaalle kirjeessäni. On niin paljon, mitä tahtoisin kysyä. Tällä hetkellä tuo pääaine ja opinnot yleensä rassaavat niin pahasti, että eniten tahtoisin tietää, mitä tehdä niiden kanssa. Yksikään ihminen ei ole sanonut, että on ok lopettaa opinnot, koska niitä on jäljellä niin vähän. Pitääkö












