Viimeisessä uniikkimekkopostauksessa esittelen asuni monipuolisimman osan eli silkkitopin. Mert Otsamon minulle suunnittelema “mekko” koostuu siis kolmesta osasta, mutta olen niin lyhyt, että mekon yläosana toimiva toppi menee minulle melkein minimekosta. Tuskin käytän sitä sellaisenaan, mutta ainakin kehtasin kuvauttaa topin mekkoni ylläni. Näin se on helpompi hahmottaa. Esittelen topin erilaisia käyttömahdollisuuksia vielä myöhemmin videolla. Postaussarjan ensimmäisen osan voi halutessaan katsoa täältä ja toisen täältä. Myös kuvat ottaneen Veeran postauksesta voi kurkkia kuvia, joita en omassa blogissani julkaise ollenkaan.

Postaussarjan, jossa uniikkimekkoni jaetaan osiin, toisessa osassa keskitytään kynähameeseen. Hameen edessä oleva PVC-paneeli kuultaa kyllä laahusosasta läpi, mutta kun hametta käyttää sellaisenaan, materiaalien kontrasti pääsee täysiin oikeuksiinsa. Hameen takaosa on etuosaa pidempi ja helma malliltaan pyöreä. Hameen takana on koko matkalla kullanvärinen vetoketju. Hame on ihan rehellisesti korkeavyötäröinen. Asun on tosiaan suunnitellut ja toteuttanut Mert Otsamo ja kuvannut valokuvaajaystäväni Veera Korhonen. Postaussarjan ensimmäisen osan voi halutessaan katsoa täältä.

Tummaa, synkkää, karua, väsynyttä, kulunutta, epätoivoista, silottelematonta, ylpeää ja kaunista. Sitä halusin kuviin, joissa pääsen vihdoin esittelemään uniikin silkkiluomukseni sellaisena kuin se todella on. Mekon suunnitteli ja toteutti Mert Otsamo. Kuvaajana toimi ystäväni ja taitava valokuvaaja Veera Korhonen Tyyliä metsästämässä -blogista. Kolmiosaisen postaussarjan ensimmäisissä kuvissa mekko on päälläni kokonaisuudessaan. Silkkitopin ja kynähameen lisäksi asuun kuuluu pitkä silkkilaahusmekko, jota näissä kuvissa korostettiin. Kaikissa asun osissa on käytetty kullanvärisiä vetoketjuja koristeina. Rannekoruni olivat sävyltään samaa kultaa, jotta