Onko bloggaaja yhtä kuin hyvä valokuvaaja?
Valokuvaaminen. Tuo jokaisen bloggaajan lähes pakollinen harrastus. Toiset hyväksyvät sen väkipakolla osaksi blogitouhua, toiset ihastuvat niinkin paljon, että siitä tulee heille työ. Ainakin sivutyö, ellei jopa ihan kokopäiväinen. Varsinkin äitibloggajien keskuudessa vähän väliä joku ilmoittaa olevansa nyt bloggaaja ja valokuvaaja enkä ihmettele, sillä kysyntää tällaiselle tuntuu olevan yllättävän paljon. En tiedä, tykästyvätkö ihmiset sitten blogin eli elävän portfolion kauttaa lempibloggaajiensa kuvaustyyleihin vai houkuttavatko usein huomattavastikin kokeneempien ammattivalokuvaajien hintoja edullisemmat aloitushinnat, mutta valokuvaajabloggaajien kalenterit täyttyvät huimaa vauhtia ja varauksia tehdään jopa vuosien päähän. Tuntuu, että joka toinen blogia pitävä on hurahtanut kuvaamiseen ihan tosissaan. Kun kuvaa useamman vuoden ajan päivittäin, oppii väkisinkin valokuvaamisen saloja. Halusi tai ei.
Omalla kohdallani valokuvaaminen on jotakin mieluisan harrastuksen ja pakollisen pahan väliltä. Saatan pysähtyä kaupungilla ottamaan kuvan tilanteesta tai asetelmasta ihan vaan kuvaamisen ilosta, vaikka en koskaan julkaisisi kuvaa missään. Pääsin Olympuksen ja Lumenen tuotekuvauspäivässä tutustumaan valokuvausniksien ohella myös omaan ajatusmaailmaani ja opin jotakin itsestäni. En ole uskaltanut hurahtaa valokuvaamiseen, jottei rima bloggaamiseen nouse mahdottoman korkealle. Tykkään ottaa valokuvia, mutta otan niitä enemmänkin räiskimismentaliteetillä kuin täydellisyyteen pyrkien. Kuten näistä työpajassa otetuista kuvistakin näkyy, koen blogini sellaisena paikkana, jossa puolivalmis kuva on riittävän hyvä. Jaksan hetken asetella kuvattavia asioita ja säätää sävyjä hieman, mutta en viitsi tehdä mitään heijastuksille tai varjoille.
Tiedän, että osa bloggaajista taitaa asiansa hyvin, mutta sitten on se toinen osa, johonkin itsekin lukeudun. Minä otan ihan hyviä valokuvia luonnonvalossa. Kuvissani kohde on aikalailla tarkka, värisävyt lähellä todellisuutta ja yleensä ylimääräiset asiat on rajattu pois. Viitaten otsikkoon väitänkin, että bloggaaminen antaa hyvä pohjan, jos tahtoo hurahtaa valokuvaamiseen, mutta vaikka kuvaisi vuosia, ei automaattisesti kehity mestariksi. Minä kuvaan yleensä A-asetuksilla eli aukon esivalinnalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että säädän osan kameran asetuksista itse ja kamera sitten “arvioi” loput asetukset niin, että kuvasta tulee teknisesti onnistunut. (Kuvausmentorini Veera, menihän tämä nyt oikein?) Sen verran olen edistynyt ihan blogin alusta, että pieni pokkari ja sen automaattiasetukset ovat vaihtuneet peilittömään järkkäriin ja puoliautomaattiasetuksiin. Tämän pidemmälle en välttämättä etene koskaan, sitä ei voi tietää.
Tässä hieman minun ajatuksiani bloggaamisen ja valokuvaamisen suhteesta omista ajatuksistani heijasteltuina. Mitä mieltä te olette aiheesta? Ovatko bloggaajat automaattisesti myös hyviä kuvaajia? Listasin tähän loppuun muutamia minulle tuttuja bloggaajia, jotka ovat alkaneet valokuvata (sivu)työkseen innostuttuaan kuvaamisesta blogin kautta. Tutustukaahan näiden naisten sivustoihin, jos aihe kiinnostaa yhtään:
Helmi
En sanoisi, että bloggaajat ovat automaattisesti hyviä kuvaajia. Se on ennemminkin niin, että kun yksi innostus ruokkii toista ja kumpikin hyötyy kummastastakin, niin väkisinkin kehittyy. Toki jo luontaisesti hyvästä visuaalisesta näkemyksestä on hyötyä, mutta pelkällä harjoittelullakin pääsee pitkälle. Jos siis kiinnostusta riittää. Ei kaikkien blogien tarvitse panostaa erityisesti juuri kuviin. Itse esimerkiksi koen tän sun blogin enemmän tekstiin painottavaksi, vaikkei kuvissakaan vikaa ole: tulen tänne ennemmin lukemaan kuin katselemaan kuvia. Ja jossain toisessa blogissa toistepäin. Mä kuulun myös niihin bloggaajiin, jotka ovat innostuneet kuvaamisesta blogin myötä, ja pikkuhiljaa siinä on otettu askelia eteenpäin. Kun oman blogimateriaalin keräämisen lisäksi ympäriltä alkoi tulla kyselyjä tulla kuvaamaan sitä sun tätä ja itsekin huomasi yleensä olevansa se “kuvaajatyyppi”, jonka porukka voi olettaa olevan kamera kourassa, harrastukseen saa halutessaan uusia puolia. Näin mäkin oon päätynyt heittämään pieniä kuvauskeikkoja yliopiston ainejärjestöjen ja kerhojen juhlissa ja muissa tilaisuuksissa. :) Oli oma galleriasivukin pakko pykätä pystyyn, kun kaikki setit eivät blogiin oikein sovi. Sivuhommana se tosi jees, tienaa pientä taskurahaa ja tulee kalustolle käyttöä. Ainoa vaan, että ne itse itselleni asettamat laatuvaatimukset ovatkin sitten nousseet jo niin korkeelle, että niiden kuvien kanssa säätämiseen saa kulumaan ihan tuhottomasti aikaa… Jo ihan senkin takia lienee hyvä, jos tää pysyis pääasiassa vaan harrastuksena. :’)
Iina / MouMou
Tuota mäkin pelkään, että omat vaatimukset nousevat pilviin ja bloggaaminen alkaa imeä vielä enemmän aikaa. Ihana kyllä, jos rakkaasta harrastuksesta saa laajennettua vielä isomman osan elämää. :)
Susu
Mä luen blogeja enemmän sen tekstin perusteella kyllä. Kuvat ovat toki kiva lisä ja avaa nopeammin mistä on kyse.
Itsellä tuo kuvaaminen omaan blogiin ei ole se juttu, nyt. Ensinnäkin kuvaan kännykällä jossa aika surkea kamera ilman salamaa tällä hetkellä ja toiseksi tietokone ei jostain syystä yhdistä kännyyn että saisin edes bloggeriin kuvia. Että se niistä vähäisistäkin kuvista.
Enemmän täytän sitten instagramin kuvilla.. Se taas on liian helppoa.
Mutta kyllä, luen kyllä blogeja joissa on selkeät kuvat mutten osaa kyllä sanoa mikä on hyvä kuva tai kuka on hyvä kuvaaja ja kuka ei, mulle se ei ole pääasia.
Ihanaa päiväjatkoa!
Iina / MouMou
Instagram on kyllä juuri siitä kiva, kun kaikki tuntuu siellä vähän aidommalta, kun ihmiset julkaisevat sinne vähän “vähemmän valmiita” kuvia. :)
Valokuvaaja
Itselleni valokuvaus oli harrastus silloin joskus nuorena ja se vei rahaa (kuten harrastukset yleensä), enkä ottanut harrastelijana tekemistäni kuvauksista maksua. Sittemmin, valokuvauksesta tuli työ ja se tarkoittaa, että kuvaamisen on tuotava rahaa ja sen vuoksi on osattava hinnoitella hommansa oikein.
Jos kerran aloittaa hinnoittelemalla ajatuksella “mä oon vaan harrastelija” on hintojen nostaminen myöhemmin varmasti hankalaa.
Valokuvauspalveluja voi tarjota kuka tahansa, joka kokee osaavansa kuvata, mutta hinnoitteluun kyllä kannustaisin kiinnittämään huomiota. Kuten myös siihen että markkinoiko itseään vähän anteeksipyydelleen halpana harrastelijana vai kerääkö ensin riittävän kokemuksen, itseluottamuksen ja portfolion, että voi ihan ylpeästi kaupata osaamistaan järkevillä hinnoilla ja ilman anteeksipyytelyä.
Nämä ajatukset nyt siis nousi tästä “rakkaasta harrastuksesta rahaa” -ajatusmaailmasta ja lukemalla esim noiden linkattujen kuvaajien hinnastoja ja esittelytekstejä.
Iina / MouMou
Hyvä huomio. Tavallaanhan siinä myös pissii vähän oman ammattikunnan muroihin (voiko niin sanoa?), jos tekee huomattavasti muita kuvaajia edullisemmin. Eikö siinä silloin laske tavallaan kaikkien kuvaajien palkkaa vai ajattelenko jotenkin kierosti?
Mari
Sanoisin niin, että kaikkien bloggaajien ei tarvitse olla superhyviä valokuvaajia, koska maailma tarvitsee myös blogeja, joissa osataan kirjoittaa. Sinun vahvuus on aina ollut hyvä kirjoitustaito, vaikka ei sinun kuvissakaan ikinä mitään vikaa ole ollut. Kannattaa aina panostaa siihen, mikä on oma vahvuus ja välttävästi tulla toimeen niiden heikompien osa-alueiden kanssa :)
Iina / MouMou
Se on muuten ihan totta. Ja hei, kivasti sanottu! :)
Minttu-Maaria
Mun mielestä on ikävää, että blogeissa pitäisi olla superhyviä kuvia ja tekstit ovat sivuseikka. Mun näkökulmasta asia on juuri toisinpäin. Tykkään kyllä katsella kauniisti aseteltuja kuvia, mutta joskus ärsyttää ne ruusunlehdet meikkipaletin vieressä ja liian tehdyn näköiset kuvat ja se, että monet kuvat ovat toistensa kopioita.
Toisilla on lahjakkuutta kuvaamiseen, mutta monesti pelkällä tekniikan hallitsemisella ja hyvillä kameroilla pääsee pitkälle… Itsekin mietin, että jos kävisin jonkun kurssin ja olis rahaa ostaa vimpan päälle laitteet, niin saisin paljon parempia kuvia kuin nyt. Mut mulla ei ole aikaa eikä edes intoa kuvaamiseen, blogikuvia otan ihan harrastuksen vuoksi ja Instaan varsinkin kuvailen huvikseni.
Monet blogin kautta kuvaajaksi päätyneet ovat tosi taitavia, mutta monesti kuvia katsellessa tulee olo, että kuvat on liian “kliinisiä” ja tekemällä tehtyjä. Mut kuka mistäkin tykkää :)
Hyvä aihe taas sinulta :)
Iina / MouMou
Onneksi omaa blogia voi pitää juuri sellaisena kuin tahtoo ja pystyy. Rimahan pomppaa taivaisiin vasta, jos aikoo osaksi jotakin yhteisöä ja blogilta alkaa joku ulkopuolinenkin vaatia jotakin. :)
Heispi
Mun mielestä blogissa kuvien tarkoitus on kuvittaa. Se, että kuvasta saa selvää on tärkeintä. Se näkyykö jotain ylimääräistä (tiskivuori, lelukasa tms) on epäolennaista. Jos on tarkoitus esitellä vaatetta, tietty pitää olla valot ja muut niin, että olisi mahdollisimman totuudenmukainen väri yms.
–
Taidekuvaus on asia erikseen! Kuten lapseni ammattikuvaaja sanoi: tarkoitus on saada kuva, joka miellyttää asiakasta. Se onko se teknisesti oikein valojen ja varjojen ja muiden juttujen kannalta on todennäköisesti lapden vanhemmille se ja sama. He haluavat kuvan, jossa lapsi näyttää itseltään ja jopa hymyilee :D
–
Samaan malliin vaan :)
Ps. Päikkäriaikaja ehdin kurkata tätäkin blogia välillä :)
Iina / MouMou
Tuo on kyllä hyvin tiivistetty kuvaajalta! :)
Ja hei, päikkäriajat rocks! <3