7 syytä katsoa Moulin Rouge HKT:ssa
MAINOS / HKT
Suosikkielokuvia on suhteellisen helppo luetella, suosikkielokuvaa taas vaikea nimetä. Yksi, joka vaikutti elämääni, pyöri mielessäni ja jonka osasin ulkoa etu- ja takaperin? Mikä se voisi olla? Jos todella pitäisi nimetä vain yksi elokuva, se olisi hyvin todennäköisesti vuonna 2001 julkaistu Moulin Rouge tähtinään Nicole Kidman ja Evan McGregor. Täydelliset näyttelijävalinnat, upea puvustus ja laulusikermät, jotka sisälsivät pätkiä biiseistä aina Nirvanasta Elton Johniin. Ja jokainen niistä kolahti.
Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge on hyvällä tavalla aivan omaa maatansa, joten jos jaat kanssani saman suosikkielokuvan, kannattaa asennoitua esitykseen ihan omana elämyksenään. Mukana on paljon tuttua, mutta myös uutta. Idea on silti sama. Tämä postaus sisältää ei juoni- mutta biisipaljastuksia, ihan muutaman vain. Kuvat napsin ennen esityksen alkua, koska esityksen aikana ei valitettavasti saanut kuvata, mutta ehkä näistä välittyy jo tunnelmaa.
7 syytä katsoa Moulin Rouge HKT:ssa:
1. LAVASTEET. Jumankauta, ne lavasteet! Pyörivä mylly, Satinen elefantti (ei tuo kuvassa, vaan sellainen iso), Pariisin tunnelma ja kaikki ne pienet yksityiskohdat, joita oli miljoonia. En ymmärrä, miten noin lyhyessä ajassa on saatu rakennettua jotakin noin uskomatonta. Luulisi, että tuollainen projekti ottaisi aikaa vähintään 20 vuotta.
2. AIKAVÄÄRISTYMÄ. Vietimme teatterissa muka 2 tuntia 50 minuuttia, mutta se eihän voi olla mahdollista. Aika suorastaan lensi, kun uppouduimme esitykseen äitini kanssa.
3. ORKESTERI. Ville Myllykosken johtama orkesteri räjäytti pankin. Musiikki kuljetti tarinaa upeasti, ja vaikka jotakin biisiä soitettiin vain muutama tahti jossakin kohdassa, sen merkitys oli heti selkeä. Aivan virheetön kokonaisuus.
4. UUDET BIISIT. Myönnän, että välillä ärsytti, kun jokin musiikkikohta esityksessä meni eri tavalla. En osannut ottaa tätä uutena kokemuksena, vaan hermoratani tärisivät järkytyksestä, kun kesken biisisikermän tulikin aivan eri biisi kuin leffassa. Noita hetkiä oli kuitenkin verrattain vähän, ja kokonaisuutena mukaan oli rakennettu aivan huikeita kappaleita!
5. SANTIAGO. Tämä hahmo oli herätetty henkiin sellaisella intensiteetillä ja intohimolla, että Matti Leinon esittämä hahmo ansaitsisi oman spin off -esityksen. Moulin Rouge -elokuvassa en niin pitänyt Santiagosta, HKT:n lavalla rakastin häntä.
6. HELPOTUKSEN HUOKAUS. Jos ehdit esityksen aikana järkyttyä, että El Tango De Roxanne, on korvattu suomennetulla Lady Gagan Bad Romancella, huoli pois. Kohtaus on vain samantyylinen ja biisi tulee kyllä esityksen loppupuolella. Tosin suomeksi, mutta pääosaa esittävä Martti Manninen saa sen toimimaan tulkinnallaan. Mannisen ääni on mieletön, sanat eivät riitä kuvaamaan sitä.
7. RISTO KASKILAHTI. Yllätyit tästä, etkö? Äitini oli hieman kauhuissaan luettuaan etukäteen, että Harold Zidlerinä esiintyy Risto Kaskilahti, mutta arvaapa mitä? Hän oli yksi suosikeistani koko esityksessä. Siis aivan huikea! Tekisi mieli naputtaa tähän postaukseen huutomerkki jokaisen lauseen loppuun! MIELETÖN ESITYS!
Onko liput jo hankittu? Täältä niitä saa alkaen 22€! 🎭
Noseäiti
Risto Kaskilahti oli ihan paras! Ja hänen laulamisensakin yllätti positiivisesti. Se karisma suorastaan loisti
Iina M.
Nimenomaan! Hyvä Risto! 🔥🔥🔥
Donja
Lippu ostettu joulukuulle. Sitä ennen käyn katsomassa Oopperan kummituksen lokakuussa.
lippu
Iina M.
Oopperan kummitus oli upea! Oletan siis, että on vielä samalla kokoonpanolla. 😍