Vierailin syntymäpäiväbrunssilla Tampereella ystäväni Nooran kanssa ja koska pojat keskittyivät pelaamiseen, karkasimme ulos napsimaan valokuvia. Siinä kuvaillessa ja kameran edessä pyöriessä mietin, kuinka pientä osaa vaatekaapistani nykyään käytän, koska jumitan samanlaisten vaatteiden eri värisissä versioissa. En edes tarvitse uusia vaatteita, vaan kipinän kaivella vaatekaapistani joskus ylle jotakin raikasta.

Joskus edellisessä elämässäni kokeilin kaikenlaisia pukeutumishaasteita, joissa vaatekaapin sisältöä rajoitettiin erilaisilla säännöillä. Joskus piti pukeutua tiettyyn väriin, toisinaan taas valita jokaiselle viikonpäivälle eri kengät. Yhdessä haasteessa taas jokaiselle viikonpäivälle piti päättää oma materiaali. Harkitsen vakavasti aikahyppyä niihin aikoihin, kun pukeutumishaasteet olivat arkipäivää, koska jotakin pitää nyt tehdä ja äkkiä.

Olen elänyt syksyn ja talven tahattomasti suosikkivaatekapselissani. Tämä viininpunainen villakangastakki on ollut ylläni viime aikoina usein leveiden farkkujen kanssa, mutta se toimii myös vaikkapa treenitrikoiden ja varsinkin neulemekon kanssa. Ja kappas, tämän vihreän pooloneulemekon pikkuserkut musta pooloneulemekko ja oranssi neulemekko ovat myös olleet talven suosikkivaatteitani. Ethän kysy, onko minulla tätä vielä jossakin muussa värissä, etten joudu tunnustamaan, että ostin tämän myös viininpunaisena? Vaaleanpunaisen myin pois, koska sen sävy oli iholleni liian sinertävä.

Näiden värikkäiden buutsien lisäksi olen käyttänyt paljon valkoisia lenkkareita pitkävartisten sukkien kanssa ja mustia, polvimittaisia saappaita. Anteeksi, mutta koska minusta tuli näin tylsä? Eihän pienessä vaatekaapissa ole mitään vikaa, mutta siinä on, että käyttää suunnilleen prosenttia omistamistaan vaatteista, kengistä ja asusteista. Tunnistatteko tämän ilmiön vai oletteko luovempia kuin minä?

Mistä löytää tyyli-inspiraatiota, kun mukavuudenhaluisuus on mennyt “liian pitkälle”? 🫣