Lue kirja, jonka joskus jätit kesken.

Aivan riivatun kamala kohta haasteessa! Tähän minulla oli useampi ehdokas, mutta myönnän rehellisesti, etten saanut ykkösvaihtoehtoani luettua vieläkään loppuun. Niinpä valitsin kirjaksi Lois Armasin kirjan Flora, jonka olin kahlannut urheasti jo lähes puoliväliin aiemmin tänä vuonna. Ostin kirjan kannen ja takakansitekstin perusteella. Muistaakseni olin myös kuullut paljon kehuja siitä, kuinka kotikaupunkiani Helsinkiä kirjassa kuvataan.

Luen paljon dekkareita, ja muistan Floraa aloittaessani pohtineeni useaan otteeseen, tapahtuuko kirjassa liian vähän makuuni. Kirjan päähenkilöä, Suomeen muuttanutta Floraa, kuvataan kirjassa vain kertojan sekä muiden hahmojen silmin, ja vaikka Floralla asiat ovat ihan kivasti, kirjan vireenä on lievä ahdistus. Dekkareissa ahdistuksen tunne laukeaa yleensä loppua kohden, kun paha saa palkkansa, mutta tässä tarinassa ahdistus säilyy loppusivuille saakka.

Tarinasta ja tapahtumista huomaa, että sen kirjoittaja on kanssani samaa sukupolvea. Eikä vain samaa sukupolvea, vaan vuoden tarkkuudella samaa vuosimallia (-87). Jotkin ajatuskelat ovat hyvin samaistuttavia ja kuvaavat meidän milleniaalien mielenmaisemaamme jopa tragikoomisesti. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kokonaisuutena siinä oikeastaan tapahtuu hyvinkin paljon, mutta kuvailisin sen tunnelmaa silti hitaaksi ja viipyileväksi

Kirjan luettuaan lukijalle saattaa jäädä olo, ettei kirjassa tapahtunut juuri mitään, vaikka sen sivuilla maailma mullistuu useita kertoja mm. äitiyden, kuoleman ja pettämisen muodoissa. Väitän myös, että alun vinkki rakkaustarinan loppuratkaisusta pitää yllä ahdistavaa tunnelmaa eikä siitä pysty täysin lukuelämyksen aikana päästämään irti, vaikka haluaisi. Ehkä tarinan pyörteisiin on vaikea heittäytyä täysin, ankkuri kun on jo heitetty pohjaan heti seikkailun alussa.

Luettuani kirjan loppuun voisin verrata sitä kokovartalohierontaan. Kokemuksen alussa sitä makaa tuntemattoman ihmisen edessä puolialasti hieman kiusaantuneena ja miettii, miten sitä oikeastaan päätyi tähän. Hyvä kun ei laske minuutteja mielessään. Lopussa on kuitenkin rentoutunut olo ja sitä saattaa jopa päättää tehdä tätä jatkossa useamminkin. Vain aika näyttää, tulenko tekemään niin vai pysynkö jatkossakin dekkareiden vauhdikkaassa maailmassa mukavuusalueellani. Tosin kirjahaasteeni viimeinen kirja tulee olemaan jonkun muun suosittelema teos, joten saattaa olla, että päädyn kohta vielä enemmän epämukavuusalueelle. Jaiks!

Mitä kirjoja luit marraskuussa? Jaa kokemuksesi kommenttiboksin puolella ja/tai osallistu kirjahaasteeseeni somessa! 📚