Kuuluiko pääsi sisällä: “Ai, miten niin täydelliset?” luettuasi otsikon? Otsikko ei viittaa täydelliseen valoon, imartelevaan asentoon, inspiroivaan taustaan tai persoonalliseen asetteluun kuvissa. Minulle nämä kuvat ovat täydelliset, sillä ne otti ystäväni Nina yhteisen aamiaisen kanssa. Paras osa on kuitenkin se, että näiden ottamiseen meni valehtelematta minuutti. Heiluin hetken kadulla, Nina räpsi kuvia ja minä tokaisin tapani mukaan, että kyllä sieltä yksi löytyy, jossa tarkennus on suunnilleen oikea ja silmäni ovat enemmän auki kuin kiinni. Ja niin löytyikin.

Viikonloppuna pääsen pitkästä, pitkästä aikaa kesäteatteriin. Viime kesänä kävin Pyynikillä katsomassa erään lastenesityksen, mutta tällä kerralla menen äitini ja siskoni kanssa katsomaan aikuisten esitystä. Itse esitys on tietysti hyvä syy olla innoissaan, mutta myös junamatka yksin(!) on jotakin, mistä nautin nykyään ihan luvattoman paljon. Olen todella tehokas, kun ei ole häiriötekijöitä, joten luultavasti olen huomisiltaan mennessä suunnitellut blogiini joulukalenterin, laskuttanut muutamat yhteistyökumppanit, kirjoittanut 20 postausluonnosta ja järjestänyt koneeni kuvat turhiin ja tärkeisiin.

Psst! Nyt on elokuu, joten rakas nahkatakki kulkee jatkossa mukanani kaikkialle. IHANAA! ♥