… kipitellä kuuluisan sillan yli tarkistamassa, olisiko Nuuskamuikkunen sattumalta sillalla onkimassa Muumipeikon kanssa.

… jättää tarkistamatta, näkyykö pellavahaalarista läpi ja onko “ihan sama, miten sen paidan sille alle survoo”. Aargh, miksen koskaan opi!

… katsoa muualle heti, niin Haisuli ehti kaivaa isoa nenäänsä ja pyyhkiä räkää meihin aikuisiin. Kyllä muuten ympärillä olevia lapsia nauratti!

… olla ajoissa, niin keskipäivän paahde ei vielä tehnyt olosta tuskaista. Toisin oli ehkä maskottien laita, huhhuh.

… vinkata poliiseille, missä Haisuli menee ja aiheuttaa pieni ajojahtikohtaus kaikkien suureksi riemuksi.

… käydä halimassa pitkään ja hartaasti ainakin yhtä Muumilaakson asukasta. Pappa taisi olla yksi vähiten jännittävistä halittavista mamman kanssa.

… tarkistaa, sattuisiko Hemuli olemaan kotona kauniin puutarhan ympäröimässä mökissään. Ja hei, miten söpö postilaatikko!

… olla pukematta ylle violettia maksimekkoa, sillä tämä tyyppi näyttää siinä paljon paremmalta kuin minä.

… kurkistaa myös merelle, sillä eräs tietty drontti (nimeltään Edvard, tätä eivät muuten muut seurueestamme tienneet) oli siellä uimassa.

… kävellä valokuvaajan edellä autuaan tietämättömänä siitä, että kuvaajan mielestä on ihan ok kuvata ihmisiä takaa varoittamatta. EI. ENÄÄ. IKINÄ!

… vilvoitella välillä jossakin, missä oli lähellä vettä. Ja veneitä. Ja paljon onnellisia lapsia, jotka roiskivat toisiaan.

… käydä rakastetulla Uittopurolla, jonne aikanaan juutuimme tuntikausiksi. Tämä oli edelleen kova hitti.

… istahtaa hetkeksi lepäämään, kun ei enää keksinyt, minne seuraavaksi menisi. Suosittelen teatteria tai seikkailureittiä.

… uskaltaa kiivetä riippusillan ylitse ihan itse. Äiti tosin oli koko ajan kannustamassa sillan toisessa päässä.

… kurkistaa kummitädin kanssa valtavaa kaukoputkeen. Sen päässä tosin näkyivät tosin suloisesti maisemien sijaan toisen seurueen juniorin uteliaat kasvot! :D