OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä minä olen. Yhtenä kappaleena, yhdessä kuvassa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuva kertoo myös enemmän kuin yksi kuva. Tässä kuvassa on ulottuvuutta hieman tarkempaankin tarkasteluun. Esimerkiksi kuvantarkkuus on pyllyllään. Nopealla vilkaisulla kuvattava kohde on ihan okei, mutta jos kohdetta pysähtyy tutkimaan, se ei aivan pysy kasassa. Hymy on arka ja hieman väkinäinen. Kokonaisuus on suttua ja höttöä, mutta ei aivan toivoton tapaus kuitenkaan. Hartialinja ei ole suoraa nähnytkään, vaikka kuvattava koettaa seisoa ryhdikkäästi. Silmäpussit kielivät väsymyksestä, joka on läsnä, vaikka kuva on otettu rauhallisen yön jälkeen. Tässä minä olen tai ainakin vähän sinne päin.

Nyt, kun takana on jo useita kuukausia uutta elämää, alan oppia tuntemaan tämän uuden minän. Vaikka kuljen sumussa ja väsymys-sana on läsnä liian monessa lauseessa, olen onnellinen. Tiedän, ettei pääni selviäisi 16 tunnin yöunilla. Muistini ei palautuisi viikon lomalla. Moni äiti on sanonut minulle, että palaudun kyllä, mutta hitaasti. Ja ei, se entinen Iina ei palaa enää koskaan. Puhuin aiheesta viimeksi tänään ja miettiessäni asiaa matkalla kahvilasta kotiin, ymmärsin yhtäkkiä, etten edes tahdo entistä minääni takaisin. Iina 2.0 on syntymässä ihan joka mielessä, ettekä tule saamaan kokeiluversiota takaisin. Hyväksykää se.

Älkää takertuko menneisyyteen, vaan asettakaa toivonne tulevaan. Sen verran vanhaa minua on jäljellä, että tähänkin loppuun kirjoitan hymiön. Kas noin. :)