Päivä kanssani -postauksia ei ole hetkeen työkiireideni ja tylsän elämäni vuoksi kuulunut, joten kuvasin sellaisen tänään hieman eri näkökulmasta. Tässä siis tyypillinen työpäiväni Uudenmaankadun Miun-putiikilla. Päivä alkaa sillä, että hieman kello puoli yhdentoista jälkeen kävelen putiikille, laitan evääni jääkaappiin, avaan antiikinaikaisen työkoneen, siivoan lattiat ja valmistudun työpäivään vaihtamalla ylleni jonkun työasuistani. Yleensä tykkään pitää pieniä korkoja töissä, mutta kenkähaaste hieman hankaloittaa nyt asioita vielä toistaiseksi. Pukeuduttuani sytyttelen kattolamput ja täsmävalot vitriineihin sekä rekkin päälle, jotta vaatteet ja niiden värit sekä materiaalit pääsevät oikeuksiinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAmiun töissäOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasan kello 11:00 vien ulos mainoskylttimme ja avaan liikeen. Normaalisti pidän ovea ihan auki, mutta työmaa putiikin edessä estää sen nykyään metelin ja pahan hajun vuoksi. Tarkistan, koska näyteikkunaan on viimeksi vaihdettu mallinukelle asu ja jos sama asu on ollut jo useamman päivän ikkunassa, vaihdan sen ja teen ikkunaan uuden kyltin, josta ohikulkijat näkevät mallinuken vaatteiden hintatiedot. Tässä vaiheessa yleensä laitan myös FB-ryhmäämme jotain, mikä houkuttelee ihmisiä ostoksille. Tekstaan poikaystävälleni muistutuksen, että jos hän sattuu olemaan palaverissa lähistöllä, minulle saa poiketa tuomaan kahvia, jotta jaksan koko työvuoron pirteänä. Pomoni ja merkin suunnittelija Ilona soittelee välillä kysyen kuulumisia, sekin on ihan kiva piristys työpäivään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAmiun ikkunaOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän aikana tulee paljon hiljaisia hetkiä, joiden aikana höyrytän vaatteita myyntiin, siivoan lattiaa ja pyyhin pintoja, laputan vaatteita, tarkistan nettikauppatilauksia tai varmistan, että vaatteet ovat rekeissä kokojärjestyksessä. Luuttuan näin syksyllä aika usein, sillä ulkoa tulee helposti kuraa sisälle. Imurointikin on tärkeää, koska neuleista lähtee vaatepölyä ihan uskomattomia määriä. Luuttuaminen on muuten hyvä tapa saada asiakkaita putiikkiin, sillä jotenkin aina, kun olen saanut lattian puhtaaksi, joku päättää kävellä sen poikki. Huono siivouskarma tai jotakin. Olen myös pelottavan kriittinen siitä, että henkarit on aseteltu rekkeihin tasaisesti ja järjestelen rekkejä lähes jokaisen asiakkaan jälkeen uudelleen. Ai, mikä pakkomielle?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAmiun höyrytysOLYMPUS DIGITAL CAMERAmiun luuttuaminenOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse asiakaspalvelutyö on mukavaa, sillä rakastan jutella ihmisille ja etsiä juuri sitä oikeaa mekkoa, neuletta tai muuta vaatetta asiakkaalle. Olen sovittanut suunnilleen koko mallistomme läpi, jotta osaan suositella asiakkaan vartalotyypille sopivia vaatteita. Satun onneksi olemaan mallikappalekokoa ja työpäivinä tulee hiljaisia hetkiä, jolloin ehtii tarkistaa, miten jokin tuote istuu omaan kroppaan ja miltä eri materiaalit tuntuvat iholla. Käyn vaatteita läpi myös siksi, että niiden materiaalit on tärkeä osata ulkoa. Joskus on niin kiire, etten meinaa ehtiä syödä asiakkaiden välissä, mutta normaalisti ehdin onneksi käydä haukkaamassa eväitä takahuoneen puolella päivän aikana aina, kun masu alkaa murista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAmiun myyntiOLYMPUS DIGITAL CAMERAmiun eväät

Päivän lopuksi eli päivästä riippuen joko kello 18 tai 16, otan ulkoa ikkunamme edestä mainoskyltin sisälle ja jos roska-astia tulvii, vien roskat. Sammuttelen tekniset laitteet ja kaikki valot. Tarkistan ovet ja katson, että liike jää hyvään kuntoon. Joskus tässä vaiheessa pitää suorittaa vielä pikaluuttuaminen. Yleensä pääsen lähtemään n. 5-10 yli, mutta joskus asiakkaita on ollut niin paljon, että olen ollut puolisen tuntia ylitöissä, kun joku on oikein innostunut sovittelemaan. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä siitähän minulle maksetaan. Kun liike on tarkistettu viimeisen kerran, vaihdan vaatteet, lukitsen putiikin ovet ja lähden kotiin. Vuoroja teen viikossa 2-3, joten työhön ei ehdi edes kyllästyä enkä usko, että kyllästyisin muutenkaan. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA