OLYMPUS DIGITAL CAMERA

“Maanantai taas saapui aivan liian aikaisin kai.” Silti ei ole helppoa eikä varsinkaan liian helppoa olla onnellinen, minä tiedän kyllä sen, sillä työstressi purkautuu viehättävinä riitoina läheisten kanssa. Tekisi mieli pakata tietokone mukaan ja ostaa pelkkä menolippu Tampereelle, mutta se ei valitettavasti ole mitenkään mahdollista. Joka vuosi sitä oppii itsestään enemmän. Tämän vuoden opetus lienee se, että helpoin tapa päästä meikäläisestä eroon, on pyrkiä liian lähelle. Liian intensiiviset asiat ovat pelottavia. Oli kyse sitten mistä ja kenestä tahansa akselilla työpaikoista ystävyyssuhteisiin.

Intensiivisyyttä töissä helpottaa onneksi se, että palkkaamme pian ensimmäisen työntekijälisäyksemme. Olemme ihmetelleet portaalin menestystä ja koska se pääsi yllättämään, apua tarvitaankin jo nyt. Ei muuten, mutta kun vuorokaudessa on vaan 24 tuntia ja kaikilla meistä on toistaiseksi elämä myös portaalin ulkopuolella. Olen samaan aikaan imarreltu ja kauhuissani siitä, miten kiinnostuneita yrityksestämme ollaan. Alkaa nytkin ahdistaa jo sen verran, että siirryn työhöpinöistä asuavautumiseen. Siitä ei tosin kovin paljoa ole avautumista, sillä asu oli aika väritön lukuun ottamatta hiuksiani ja niihin mätsäävää huulipunaani sekä laukkua, jota en näköjään asukuviin ottanut, mutta josta on tulossa oma postaus.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

paita – Vero Moda (saatu)

farkut – Liu Jo Jeans (saatu)

kengät – Topshop

Ensi viikolla onkin luvassa vähän normaalia enemmän työpäiviä putiikilla. Työajat (eli kello 11-18 ja 11-16) ovat muuten kovasti mieleeni, mutta nyt, kun vuodenaika alkaa olla pimeä, tuntuu jotenkin, että töissä menee ihan koko päivä. Aamulla, kun ulkona alkaa kirkastua, lähden töihin. Illalla, kun astun liikkeestä ulos, aurinko pakenee valonnopeudella piiloon. Kaikkialla on  koko ajan pimeää tai vähintäänkin hämärää. Siksi yritän epätoivoisesti keskittyä lempivuodenaikana parhaisiin puoliin eli kauneuteen, tuoksuun ja tunnelmaan. Kahvilat kuuluvat jotenkin vahvasti syksyyn, joten jo aamuteen nappaaminen tunnemallisest kahvilasta saattaa tuoda hyvää oloa.

Tulipa tästä työntäyteinen ja jotenkin jopa suruvireinen postaus, vaikka kuvissa tuttu hymy näkyykin. Olisi tietysti lukijoiden kannalta kiva kirjoitella vain kiinnostavista aiheista, mutta sepä on juurikin se tekijä, mikä erottaa naistenlehdet blogeista. Kummallekin löytyy onneksi oma tilansa tästä maailmasta, sillä itse en koskaan vaihtaisi esimerkiksi junamatkaseuraani uudesta muotilehdestä Blogilistan antimiin. En ikinä. Mitäs muuten tykkäätte näistä hieman erilaisista “asukuvista”? Pönötyksestä kitistään aina, mutta asu tulee siinä parhaiten esille sellaisena kuin se on. Näiden tunnelma taas on kiinnostavampi, mutta asun elementit jäävät epämääräisiksi. Mitä mieltä te olette? :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA