Muutaman päivän hiljaisemman kauden jälkeen voitaisiin kertailla vähän kuulumisia. En viitsinyt juoksupaniikin keskeltä postailla, sillä en keksinyt juurikaan mitään positiivista kirjoitettavaa niissä fiiliksissä. Sitten juoksuseuralaiseni saapuikin jo kaupunkiin ja keskityin viettämään aikaa hänen kanssaan. Tällaiset lyhyetkin vierailut tuovat kaivattua vaihtelua elämään. Yökyläily on ihan mahtava harrastus näin “vanhemmallakin” iällä.

Helsingistä löytää kyllä seuraa brunssille, yöhön tai höpöttelemään, mutta täällä ei asu montaakaan ystävääni, joiden kanssa voi puhua syvällisempiä. Kaupunki tuntuu juuri nyt ihanalta ja kotoisalta, mutta yllätin itseni haaveilemasta jälleen asunnosta Tampereella. Ehkä se on se sijainti, kun suurin osa rakkaista ihmisistäni asuu kuitenkin 50 kilometrin säteellä Tampereesta. Ikävä alitajunnassa sitten ehkä muuntaa tunteet kaipaukseksi tuota kaupunkia kohtaan.

Blogin suhteen tahtoisin tehdä kovasti muutoksia. Olisi ihana karsia pois turhia kategorioita ja muuta turhaa painolastia täältä, mutta se ei valitettavasti onnistu kovin helposti. Muutaman blogivuoden postaukset poistin jo blogin selaamisen helpottamiseksi ja vähän muistakin syistä. Välillä tekisi mieli aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, mutta tapani linkkailla vanhempiin postauksiin kärsisi siitä ikävästi. Usein kun on helpompi linkittää jonnekin, josta voi lukea taustatietoa postaukselle kuin kerrata se kerta toisensa jälkeen.

Tahtoisin myös uudistaa blogin ulkonäköä. Se on suursiivousta helpompi uudistus toteuttaa, mutta visiot ovat tällä hetkellä aika hukassa. En vaan pidä siitä tunteesta, kun on jotenkin jumittunut paikoilleen. Ihmiset kuitenkin muuttuvat koko ajan ja kun blogin kirjoittaja muuttuu, pitäisi blogin muuttua mukana. Jos koettaa väkisin takertua vanhaan tyyliin, siinä huijaa sekä itseään että lukijoita.

Ai niin, pehmokoirasta tuli lopulta Pörri. Se on loikoillut kanssani sängyssä koko päivän ja parantanut oloani kuuntelemalla kiltisti juttujani. En oikein ole pystynyt kävelemään tänään, joten parantelin itseäni suosiolla lihaksia venytellen ja polvea rauhallisesti liikutellen. Huomenna olisikin sitten edessä paluu arkeen. Tekemistä on hirveästi, sillä edessä olisi jo syksyn suunnittelu koulujutuista uuteen asuntoon asti. Katsotaan, koska iskee stressi.

Nyt toivottelen rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille teille ihanille ja kannustaville ihmisille! Tiedättekin varmasti jo, mitä kaikkea mukavaa tulette vielä saamaan elämässänne, kun pistätte hyvän kiertämään. Se kannattaa aina.:)