Palasin juuri kotiin. Tavallaan kuitenkin tuntuu kuin olisin lähtenyt kotoa jonnekin lomalle, koska synnyinkotini on kuitenkin tutumpi paikka kuin tämä Helsingin väliaikainen kämppäni. Toisaalta taas tunnen helpotusti päästessäni tuttujen tavaroiden keskellä omien rutiinieni pariin. Helpotusta ja haikeutta voi kai sittenkin tuntea samaan aikaan. Tai ehkä kaipasin vain yksinolon rauhallisuutta.

Koetan palata normaalin bloggaamisen pariin jo heti huomenna. Nyt käsissäni on jälleen iso kaapillinen rakkaita vaatteita enkä aio enää asua pikkusiskoni collegehousuissa ja pörrötossuissa. Ihan kivakin taas ryhdistäytyä ulkonäön suhteen, tuo pääsiäinen kun tuli vietettyä vähän liiankin rennoissa tunnelmissa. Hiukseni taisin harjata kahdesti eli yhtä monta kertaa kuin jaksoin laittaa julkisille paikoille ripsiväriä. Niin se maaseutu vaan opettaa tavoilleen.

Kun astuin ulko-ovesta valtavan postikasan yli sisään, katseeni kiinnittyi ikkunalaudalle unohtuneeseen ruusukumppuun. Se on reilun viikon aikana kuivunut kauniiksi, mutta harmittaahan tuo, että tavallaan kukat menivät hukkaan, kun ostin ne juuri ennen lähtöäni pääsiäislomalle. Taidan antaa kuolleen kimpun olla koristeena niin kauan kunnes se muuttuu atomeiksi. Sitä odotellessani rentoudun jättimäisen teekupillisen seurassa ja otan pitkän kylvyn. Lomasta toipuminen alkakoon!:)